Lempikirja? Nuorempana luin koko ajan todella paljon niin, että kun yhden sain luettua, niin aloitin heti seuraavan lukemisen. Viime aikoina oon kuitenkin lukenut ihan liian vähän. En osaa nimetä vaan yhtä kirjaa, mutta The Hitchhiker’s Guide to the Galaxy -kirja, Agatha Christien kaikki kirjat, His Dark Material’s -kirjasarja ja Ylpeys ja ennakkoluulo -kirja ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia.
Suosikki jäätelömaku? Mitä suklaisempi, niin sen parempi. Toisaalta sitruunabasilikajäätelö, jota pääsin maistamaan Venetsiassa oli yllättävän herkullinen!
Top 3 -elokuvat:
The Holiday. Aivan pakko katsoa joka joulu.
Henkien kätkemä. Koska Hayao Miyazaki.
Maija Poppanen (1964)
Kaunein paikka, jossa olet käynyt? Pieni Koh Mook -saari Thaimaassa.
Asia, josta olet ylpein? Olen ylpeä siitä, että uskalsin puhdistaa Suomen pölyt hartioilta ja lähteä vaihtoon Etelä-Koreaan.
Kuka olisit, jos voisit olla kuka tahansa yhden päivän ajan? Beyoncé.
Kun sinulla on huono päivä, mitä teet jotta voit paremmin? Menen kuntosalille tanssitunnille, katson Eat your sushi -videoita youtubesta tai syön jotain hyvää.
Jos voisit muuttaa ihan minne vain, minne muuttaisit? Oon miettinyt tätä kysymystä aina välillä ja jos tosiaan kaikki olisi mahdollista niin muuttaisin Etelä-Koreaan tai Japaniin. Mutta järkevästi ajatellen voisin muuttaa Norjaan, Ruotsiin tai Englantiin.
Kuka on julkkisihastuksesi? Alexander Ludwig.
Minne matkustaisit, jos hyppäisit nyt lentokoneeseen? Malediiveille.
Minne liikkeeseen menisit, jos saisit ehtymättömän lahjakortin sinne? Nordstrom tai Mio.
Mikä oli lapsuuden haaveammattisi? Myyjä, jolla olisi pieni kauppa Turun saaristossa.
Lempipäiväsi? Perjantai.
Kuka näyttelisi sinua elämänkerrassasi? Mila Kunis.
Sienestäminen – inhokki vai lemppari? Tänä syksynä olen kallistunut enenemissä määrin ”lempparin” suuntaan. En tiedä mistä nyt tuulee, mutta oon tämän syksyn aikana jo ehtinyt käymään neljä kertaa sienestämässä, bongailemassa josko löytyisi suppilovahveroita tai kantarelleja. Ja niitähän löytyi!
Suppilovahverot ovat siitä helppoja kerättäviä, sillä jos löydät yhden niin vieressä on aivan varmasti muutama lisää. Ne tunnistaa myös aika helposti niiden keltaisesta kapeasta ja pitkästä jalasta, sekä ruskeasta torvimaisesta hatusta. Jos et kuitenkaan ole varma, että mikä sieni on kyseessä niin käytä esimerkiksi sienikirjoja tai puhelimeen ladattavia sienisovelluksia apuna!
Tulin pitkästä aikaa Turkuun viime perjantaina ja käytiin sunnuntaina äidin kanssa tutussa (salaisessa) sienipaikassa, josta löytyy aina hyvin sieniä. Tälläkin kertaa saatiin molemmat kasaan puoliämpärillistä suppiksia, nam! Tiistaina sitten äidin ja netistä löytyneiden sienipiirakka-ohjeiden pohjalta tein tällaisen herkkusuppispiirakan. Suosittelen, tuli niin syksyinen olo tätä tehdessä ja herkutellessa!
Suppilovahveropiirakka
valmis pyöreä ruis-kaura piirakkataikina
noin 4 dl suppilovahveroita
puolikas punasipuli
1 rkl voita
2,5 dl kermaa (käytin kolme juustoa -ruokakermaa)
1 dl juustoraastetta (käytin Oltermannia)
2 kananmunaa
oman maun mukaan mustapippuria
Ohje
Lämmitä uuni 200 asteeseen.
Sulata piirakkapohja ja levitä se 25-30cm vuokaan. Esipaista piirakkapohja pakkauksen ohjeen mukaan 5-10 minuuttia.
Samaan aikaan kun piirakkapohja on uunissa, pilko sienet isohkoiksi paloiksi ja kuutio sipuli. Laita sienet paistumaan ja anna suurimman nesteen haihtua pannulta. Nesteen haihduttua lisää voi ja sipulit joukkoon. Paistos on valmista kun sipulit ovat kuullotettu (eli ne pehmenevät ja kiillottuvat, mutta eivät ruskistu).
Sekoita kerma, munat, juusto ja mausteet keskenään. Levitä seini- ja sipulipaistos esipaistetun piirakkapohjan päälle ja lisää kermakananmunasekotus päälle.
Anna kypsentyä uunissa noin 30-40min, kunnes pinta on kauniin kullanruskea.
Tajusin juuri, että tänään perjantaina tuli kuluneeksi tasan kaksi kuukautta siitä, kun muutettiin Salosta tänne länsirannikolle Vaasaan. Aika on kyllä mennyt ihan hirmu nopeasti! Mutta toisaalta tähän aikaan on mahtunut paljon kaikkea; neljä viikonloppua Turussa tai Salossa, lyhyt viikonloppureissu Tukholmaan, DBTL, tutustuminen uuteen toimistoon, pakettien purkamista ja vaikka mitä muuta.
Tätä Vaasaan asettumista on varmasti helpottanut myös parin viikon loma, jonka pidin elokuun lopussa. Silloin vain rentouduin, tutustuin kaupunkiin ja koitin saada asunnon muutettua enemmän kodiksi. Nyt kun edes jotenkin tää asunto alkaa näyttämään kodilta, niin mielessä on paljon sisustusideoita! Koko ajan selailen puhelimella sisustusideoita ja mietin miten eri asiat sopisi tänne. Niistä kirjoittelen ehkä jotain myöhemmin.
Yksi Vaasan keskustan kauniista taloista
Eniten täällä Vaasassa asumisessa on itseä yllättäny se, kuinka sujuvasti arki täällä oikein kuluu! Vaikka ennen muuttoa ajattelin, etät ensin kämppä kuntoon ja sitten vasta tutustumaan kaupunkiin. Rehellisesti voin sanoa, että asunto ei ole vieläkään tiptop, mutta kaupunki alkaa olemaan paremmin tuttu. Kertaakaan en ole ajatellut että Oispa täällä X kauppa tai Ei vitsit kun täällä ei ole mitään nähtävää/tekemistä. Siis ylipäätään en oo vielä löytänyt mitään valitettavaa. Olen esimerkiksi ottanut instagramissa seurantaan @VaasaVasa, pari paikallista kauppaa ja tapahtumapaikkaa. Niistä on saanut hyviä ideoita ja vinkkejä siitä, mitä kaikkea täällä tapahtuu ja voi tehdä.
Mutta ehkä sekin talvinenpäivä tulee, jolloin loska/lumi valtaa kadut aikaisemmin kuin Salossa ja eikä tee mieli astua ulos kadulle.. 😀
Näiden kahden kuukauden aikana ollaan ehditty nauttimaan sekä aurinkoisesta, että sateisesta Vaasasta, hitaista viikonlopuista ja tapahtumarikkaasta arjesta. Tutustuttu uusiin ihmisiin, käyty retkeilemässä lähi saaressa ja herkuteltu kaupungin eri ravintoiloissa. Nautittu ja vaan oltu tyytyväisiä uudesta kotikaupungista, joka ei olisi voinut olla parempi.
Yhdellä pitkällä automatkalla Salosta takaisin Vaasaan juteltiin, että ”Jos tää kaupunki ois Varsinais-Suomessa, niin tänne vois jäädä asumaan lopullisesti”.
Koitan nyt ryhdistäytyä ja kertoa ahkerammin kuulumisia! Kommentoikaa, jos teillä on ideoita mistä haluaisitte kuulla.
Loppukevät toi postin mukana tiedon siitä, että kesän lopussa täytyisi pakata kimpsut ja kampsut ja kääntää auton nokka kohti Vaasaa. Ensi (järkytyksen) pohdinnan jälkeen olen ollut tästä enemmän ja enemmän innoissani. Vaikka Salo on ihan mukava kaupunki, turkulaisena olen tottunut vilkkaampaan kaupunkiin, josta löytyy ravintoloita, kauppoja ja erilaisia harrastusmahdollisuuksia. Joten aika innoissani bussimatkoilla selailin oikotien vuokra-asuntoilmoituksia. Löydettiin muutama potentiaalista, joista sovittiin heti näytöt.
Toukokuun alussa kävimme yhtenä päivänä Vaasassa tarkoituksena löytää uusi koti. Kumpikaan meistä ei oikein ollut aikaisemmin käynyt itärannikolla Poria ylempänä, joten oli mielenkiintoista katsoa auton ikkunasta ohi vilahtelevia maisemia ja ruotsinkielisiä tienviittoja.
Lähdettiin aamulla Salosta liikkeelle (tuttuun tapaan) hieman ehkä myöhässä, joten saavuttiin ensimmäiseen asuntonäyttöön nipinnapin ajoissa. Onneksi ehdittiin, sillä kyseinen asunto oli lopulta se johon ollaan muuttamassa!
Käytiin tuona lumisena ja kylmänä toukokuisena päivänä yhteensä neljässä näytössä eri puolilla Vaasan keskustaa. Oltiin etukäteen tutkailtu keskustelupalstoilta ”parhaimpia” asuinalueita, joilta olisi hyvät kulkuyhteydet koululle ja keskustaan. Sijainnin lisäksi neliöt ja vuokran suuruus vaikuttivat päätökseemme eniten.
Tämä 46 neliöinen asunto, johon nyt olemme muuttamassa, sijaitsee aivan keskustan tuntumassa, Vöyrinkaupungissa. Valitsimme juuri tämän asunnon, koska muihin asuntoihin verrattuna se oli hyväkuntoinen ja vuokra-koko -suhde oli järkevä.
Asunto on nykyistä kotia noin 20 neliötä pienempi ja tämä on tuonut mukanaan paljon haasteita. Vaasaan ei tosta noin vain voi ajaa ja mitata seinien pituuksia tai pistorasioiden paikkoja, joten olemme nyt joutuneet miettimään mitä tavaroita otamme, miten ne mahdutetaan uuteen asuntoon, entä minne ne tavarat laitetaan jotka eivät tuonne mahdu.
Meiltä löytyy ihana iso sohva, kunnon laiskanlinna, joka ei luultavasti mahdu olohuoneeseen. Onneksi sen saa kahteen osaan, mutta senkin näkee sitten Vaasassa, että mahtuuko vai eikö se mahdu. Joudun luultavasti myös luopumaan kirjahyllystäni ja lasisesta työpöydästä.. (jos joku haluaa ne itselleen, niin laita kommenttia! :D) Myös sängyn sijoittaminen tekee tiukkaa. Asuntonäytössä mittailimme, että joko vaatekaapin ovet tai parvekkeen ovi eivät aukea kunnolla.
Muutoissa on aina haasteensa, mutta näköjään muutto noin 400km päähän tuo mukanaan aivan omat haasteensa! Saapas nähdä kuinka muutto onnistuu. Lauantaina olisi tarkoitus saada nykyinen asunto tyhjäksi ja muuttaa Vaasaan. Wish me luck!
Lauantaina 12.11 tapahtui jotain sellaista, mitä oon odottanut aika kauan – kävin BTS:n konsertissa (oikeastaan fanitapaamisessa, mutta..). Kauhean moni ei sitä tiedä, mutta oon kuunnellut korealaista musiikkia varmaan vuodesta 2009 saakka. Silloin sitä tuli kuunneltua enemmän ja paljon kattavammin, mutta nykyään viimeset pari vuotta oon kuunnellut BTS:n musiikkia, mikä on pitkälti hiphop painotteista, mutta muutakin löytyy.
Kuitenkin, lauantaina tuli viimein se päivä kun pääsin oikeasti näkemään heidät esiintymässä, eikä tarvinnut vain katsoa videoita konserteista youtubesta ja harmitella kun ei tajua mitään kielestä, mutta hauskalta kuulostaa. No, lauantainakin sai harmitella kun ei tajunnut mitään, koska tapahtuma oli fanitapaaminen ja ensimmäinen tunti meni siihen että ryhmäläisiä haastateltiin koreaksi -.-
Jos nyt aluksi selitän miten onnistuin saamaan liput BTS:n tapahtumaan. Eli ehkä noin reilu kuukausi sitten olin syömässä suomalaisen Joonaksen ja korealaisten kavereiden kanssa ja juteltiin, että tykkään BTS:n musiikista. Yksi korealaisista sanoi etsivänsä, jos ryhmällä olisi tulossa konserttia ja mistä sinne saisin liput. Liput löytyi sellaiselta sivustolta kuin Interpark, jossa myydään lippuja muihinkin tapahtumiin. Kaikki kävi helposti, piti valita oikea päivä+aika, hyvät istumapaikat, syöttää vain omat tiedot (puh, email, jne perustieto) ja maksaa liput (noin 55000krw) jonka jälkeen sähköpostiin tuli vahvistus että lippujen ostaminen oli onnistunut. Erikoisuutena oli tosiaan se, että lippuja ei saanut etukäteen vaan ne piti hakea paikanpäältä, samana päivänä konsertin kanssa..
Viimein odotus päättyi ja tuli lauantai aamu! Tapahtumapaikka sijaitsee Soulissa, mutta keskustan Incheonin puolella ja aivan junaradan varrella. Hyppäsin junaan ja noin tunnin päästä olin Gocheok Sky Domella. Vaikka klo oli silloin vasta noin kaksi ja konsertti alkoi vasta klo 17, paikalla oli älytön määrä muita faneja, fanikerhoja (normaalien nuorten ihmisten melkein työkseen pyörittämiä kerhoja), tanssijoita, lipputrokareita, poliiseja.. Aivan eri meininki kuin Suomessa. Konserttialueen ympärillä ajoi myös jonkin fanikerhon koristelema BUSSI!
Fanit ja fanikerhot näkyivät helpoiten massasta. Fanikerhot jakoivat ilmaista (joillekin piti näyttää konserttilippu ja joillekin piti todistaa, että seuraa niitä twitterissä) fanikrääsää. Piknikvilttejä BTS:n hahmoilla, viuhkoja, magneetteja, julisteita, fanikortteja.. kaikkea mahdollista. JA jos jollain faniklubilla oli jotain älyttömän mahtavaa, niin fanit JUOKSIVAT niiden perässä, jotta pääsivät jonoon odottamaan vuoroaan. Eikä näitä faneja ollut vähän, vaan parhaimmillaan 30 fania juoksi kahden fanikerhon edustajan perässä jotta saisivat Park Jimin kasvoilla koristavan viuhkan.
Pakko myöntää, että nyt mulla on Kim Seokjinin kasvoilla koristeltu piknikviltti, viuhka Kim Namjoonin kasvoilla, pinkka fanikortteja ryhmäläisten kuvilla ja pari pientä plakaatia, joita oisin voinut heilutella konsertissa 😀 😀
Konsertti oli mahtava ja kannustuslaulut soi kovaa! (paikalla oli 20 000 muuta fania) Toi vois riittää kuvaamaan koko tapahtuman, mutta kuvat kertoo asian paremmin. Kuvaaminen oli tosiaan tapahtumassa kiellettyä, ja jos järjestysvalvojat olisi saaneet mut siitä kiinni, niin kuvat olis poistettu ja mut olis saatettu konserttialueelta pois. Tää siis selvis vasta konsertin jälkeen 😀 Eli en lentänyt ja sain nauttia tapahtuman alusta loppuun asti 🙂
Pakko kyllä sanoa, että konsertin paras hetki oli se, kun BTS tuli kaiken jälkeen vielä viimeisen kerran lavalle laulamaan laulun, jossa he tavallaan kiittävät fanejaan kaikesta mitä heille on tapahtunut. Joku fanikerho oli jakanut kirjaimellisesti kaikille konsertin katsojille plakaatin (jossa luki kiitos BTS:n kovasta työstä tjn), joka piti nostaa ylös yhdessä kohtaa tuota kappaletta. Ja kun se kohta tuli ja kaikki yleisöstä nostivat sen lapun ylös ja näki kuinka BTS:n laulajat eivät enää pystyneet keskittymään niin hyvin. Laulun päätyttyä laulajat kiittivät vuorollaan kaikesta ja kirjaimellisesti itkivät. Vaikken tajunnut taaskaan mistään mitään pienen kielimuurin takia, niin oli se silti hetki joka jäi parhaiten mieleen. Pienen pätkän tästä Musterista näkee tästä linkistä.
Ja jos jotakin kiinnostaa millaista musiikkia siellä soitettiin (paina tästä, tästä ja tästä) tai mitä muuta ohjelmaa siellä oli (niin paina tästä, tästä ja tästä), niin linkeistä löytyy 🙂
Tännekin on pikkuhiljaa tulossa syksy. Puiden lehdet on muuttunut väriltään kauniin keltaisiksi ja punaisen erisävyisiksi. Iltaisin aurinko laskee aikaisemmin ja sen myötä usein koulun loppuessa klo 18, on jo aika pimeää. Tämän lisäksi täällä on kylmä, välillä jopa liian kylmä vaikka lämpömittari näyttää vaan +14 astetta ja Suomessa on samalla hetkellä -10 astetta 😀
Näiden kaikkien asioiden takia, enää ei ihan huvita niin paljon lähteä joka päivä Souliin kiertämään vaan mielummin on Backgaten alueella ja keksii siellä tekemistä. Backgate on ravintoloiden, karaokepaikkojen ja kauppojen täyttämä alue heti koulun takana, jonka läpi kuljen joka kerta kun on koulua. Parina viime viikkona onkin ollut onneksi paljon ohjelmaa, ISL:n puolesta ja itse suunniteltua.
KEILAUS ISL järjesti perjantaina 4.11 retken läheiselle keilausradalle. Paikka oli yllättävän lähellä, joten paluumatka tapahtui kävellen bussin sijaan. Meitä oli keilaamassa kymmenisen vaihtaria ja muutama ISL:n ihmisistä ja saatiin hyvä kisa käyntiin. Siitä on h-i-u-k-a-n aikaa, kun olen itse käynyt keilaamassa, mutta ihan hyvin se meni, muutama täyskaatokin tuli! Yhteensä keilausreissu maksoi 12000krw (sis. kolme kierrosta + kengät).
Takaisin Backgatelle siirryttiin tosiaan kävellen ja matkalla löytyi kiva ”kauppahalli”, jossa oli myynnissä vihanneksia, kalaa, leivoksia ja myös pari vaatekojuakin oli kait. Matka Backgatella sijaitsevaan pannukakku paikkaan kesti reilut 15 min.
KORIPALLO Keskiviikkona 9.11 oli koripallo matsin vuoro, Incheon Elephants vastaan Seoul SK. Lähdettiin yhdessä koulun takaportilta, mutta oltiin varauduttu huonosti iltapäivän ruuhkaan ja jouduttiin vaihtamaan taksikyyti metroon. Saavuttiin Samsan Gymnasiumille hiukan myöhässä, mutta päästiin heti seuraamaan mielenkiintoista peliä ja todella viihdyttävää yleisön huudattajaa. Meidän paikkojen eteen oli rakennettu tasanne, josta Incheon Elephantsien ”cheerleaderi” johdatti yleisöä kannustushuutoihin ja kertoi välillä hauskoja vitsejä tai jtn. Ihan erilaista meininkiä mitä on Suomessa tottunut 😀 Ja pelien välissä kentälle juoksi muut cheerleaderit esittämään kpop tansseja ja yleisölle oli keksitty pallonheitto kilpailuja ja muuta hauskaa. Vaikka koripallo ei ole se itseä kiinnostava laji, niin pelkästään kaikki se ohjelma mikä sen ympärille on rakennettu teki illasta hauskan!
KIMBAB lViikon viimeinen ISL:n järjestämä tapahtuma oli perjantaina koulun tiloissa, jossa päästiin tekemään kimbabia. Kuvista näkeekin ISL:n tilat, jonne voi mennä tekemään läksyjä tai vaikka osallistumaan vaihtareiden järjestämille kielitunneille.
Kimbab on ns. korealaista sushia, eli merilevän sisälle laitetaan vaikka riisiä, porkkanaa, fishcake luiskia, tonnikalaa majoneesin kanssa, juustoa ja kinkkua. Näiden lisäksi pystyi laittamaan punaista chilitahnaa, joka ei ollut hirveän tulista, mutta toi makua. Rullien tekeminen oli yllättävän helppoa ja vaikka ihan itse sanon, niin ne oli parhaimman makuisia mitä oon koskaan maistanut 😀
Päivät kuluu täällä todella nopeasti, ihan liian nopeasti. Huomaan kuinka pikkuhiljaa ajatukset alkaa kääntymään kaukana häämöttävästä Suomeen paluusta siihen, että koulun päättymiseen on enää vaan 5 viikkoa! Samalla kun kesän kuumat päivät on jäämässä taaksepäin ja puista alkaa tippumaan lehdet ihan niinkuin Suomessakin, niin miettii vaan että jospa lähettäisikin Suomessa oman koulun opettajille viestiä, että vaihto venyykin kesään saakka.. kuulostaa hyvältä! 😀
Elämä koulussa alkaa tuntua sellaiselta, että täällä koulussahan mä olen opiskellut koko ajan. Vaikka kursseja on vähän, eikä koulussa tarvitse käydä kuin se noin 10tuntia viikossa on ryhmäkavereista, vaihtareista ja paikallisista, tullut sellaisia joita moikkataan koulun ulkopuolella ja mennään laulamaan karaokea.
Kaduilla kulkiessa huomaa kuinka uusi elämä täällä uudessa kaupungissa on muuttunut tutuksi. Sillä tavalla, että kadulla kävellessä voi kuunnella rauhassa musiikkia, tuijottaa kännykkää ja samalla puikkelehtia ihmisten ohi ilman että katsetta tarvitsee nostaa – samalla kun varoo autoja ja skoottereita (jotka ajaa mahdollisesti ilman valoja, eikä osaa käyttää tööttiä)!
Enää ei tarvitse ravintolassa miettiä miten että mitäköhän ruokaa sitä tilaisi ruokalistalta, joka ennen näytti aivan siansaksalta. Nyt ruokalistassa näkyy tuttuja sanoja ja lähialueeltä on löytynyt suosikkiravintoloita, joiden omistajoista on tullut tuttuja ja saattavat moikata ”안녕 미스 빈란드!” (Mitä kuuluu miss Finland?) kun kulkee ravintolan ohi 😀 Ja sama asia on kaupassa käydessä, nuudelipurkit on tullut tutuksi, joka päivä ei tarvitse mennä ulos syömään vaan nyt osaan jopa tehdä tosi hyviä nuudeleita! Tiedän minne ruokakauppaan suuntaan kun pääsen takaisin Suomeen.
Olen aina tiennyt, että haluan vaihtoon mutta aikaisemmin se on jotenkin siirtynyt, tai jäänyt tekemättä kaikkien ongelmien tai muiden esteiden takia. Viime syksynä tajusin, että NYT voisin viimein lähteä vaihtoon, enkä voisikaan olla tyytyväisempi tähän päätökseen. Joka päivä on sellainen olo että nyt on hyvä enkä tarvitse mitään muuta. Mulla on kaikki mitä voi tarvita ja skypen päästä löytyy kaikki tärkeät ihmiset.
Vaikka vaihtosyksy alkaa loppumaan ja lopputentit lähestymään, nautin tästä ajasta niin paljon kuin mahdollista kaikkien uusien ja Suomesta tulevien tärkeiden ihmisten kanssa! 🙂
Kun haluaa päästä näkemään kaunista korealaista luontoa, kannattaa todellakin matkustaa Jejun saarelle aivan Etelä-Korean eteläisimpään päähän. Vanhempani saapuivat tänne Koreaan syyskuun lopussa, mutta Jejulle matkustimme yhdessä vasta lokakuun alkupuolella. Vanhempani olivat jo Suomessa varanneet itselleen lauttamatkan Mokposta Jejuun, mutta itselleni oli helpointa matkustaa lentäen.Varasin lentoliput suht hyvissä ajoin (Gimpo Airport- Jeju Airport), samoin kuin hostellinkin varaamisen. Hostelli oli todella mukava, hiukan keskustan ulkopuolella sijaitseva Hostel Maro. Suosittelen! Lensin Jejuun lauantai aamupäivällä ja takaisin Gimpoon olisin matkustamassa maanantai illalla.
Lauantai Olin etukäteen jo Suomessa katsonut hiukan mitä nähtävää Jejulla olisi, ja vanhempieni kanssa mietittyä päädyimme kiertämään saarta bussilla hiukan ympäriinsä. Pinterestistä löytyi paljon erilaisia vinkkejä, missä kannattaisi käydä ja totesimme että vaihteeksi olisi kiva nähdä luontoa eikä vain kaupunkia. Saari on kooltaan suhteellisen pieni ja bussit kulkevat niin rannikkoa pitkin kuin saaren poikkikin, joten niillä kulkeminen osoittautui helpoimmaksi vaihtoehdoksi.
Korea on kuuluisa todella hyvästä ruuasta ja varsinkin grilliruuasta, ja Jeju on kuuluisa ”black pork” lihasta, jota oli pakko päästä heti ensimmäisenä maistamaan. Varsinkin kun lauantaina Jejulla pystyi vielä kokemaan taifuunin vaikutukset, satoi kaatamalla melkein koko päivän joten oli mukava istua alas ja syödä todella hyvää ruokaa. Ruoka oli hyvää mutta sitä oli aivan liian paljon, osittain johtuen siitä ettei aina pysty olemaan täysin varma onko ruokalistan annos tarkoitettu yhdelle vai useammalle henkilölle, varsinkin kun kielitaito ei ole vielä ihan niin hyvä 😀
Sunnuntai Lähdimme bussilla kohti Jejun eteläistä rantaa ja siellä sijaitsevaa Cheonjiyeon vesiputousta. Vesiputouksen luokse pääseminen oli yllättävän hankalaa, pystyimme näkemään ja kuulemaan sen muutamaan otteeseen, mutta löysimme reitin sen juurelle vasta reilun tunnin päästä. Ehkä sinne oli selkeät ohjeet ja kyltit, mutta kielimuurin takia emme niitä ymmärtäneet.
Vesiputouksen luona näimme ensimmäistä kertaa näitä kivihahmoja, jotka on tehty aikoinaan suojaamaan ihmisiä ja kyliä. Sen takia hahmoilla on kuulemma kädet nyrkissä ja kasvoilla on tuima ilme.. Kauniin ja lämpimän sään takia vesiputouksen luona oli paljon muitakin ihmisiä, mutta paikka oli silti hieno ja näkemisen arvoinen. Sisäänpääsymaksu oli vain 3000krw (= 2,3 euroa) ja portin luona myytiin käsitöitä sekä herkullisen näköistä streetfoodia.
Melkein yhtä halpaa ruuan kanssa oli myös taksimatka seuraavaan paikkaan, Jeongbang vesiputoukselle. Jeongbang vesiputous sijaitsee aivan meren äärellä, kivisellä rannalla. Sisäänpääsyn (myös 3000krw) jälkeen laskeudutaan portaat, joilta on upeat näkymät merelle ja rannalle. Merellä oli silloin paljon isoja laivoja seisahtuneina, odottamassa pääsyä satamaan.
Tykkäsin Jeongbangin vesiputouksesta enemmän kuin Cheonjiyeonin vesiputouksesta, jotenkin se että pääsi kävelemään rannalle ja paikalla oli vähemmän ihmisiä oli mukavampaa. Ja myös se että vesiputous oli selkeästi isompi! 😀
Sunnuntain viimeinen nähtävyys oli Jusangjeolin kulmikkaista kivistä muodostuva kalliokieleke. Hyppäsimme bussista pois ja kävelimme pienen puiston läpi jonka lopuksi pääsimme kalliokielekkeille. Harmittavasti kallioille ei päässyt kävelemään, vaan niiden päälle oli rakennettu tasanteet, joilta sai hyvin kuvia merestä ja kallioista.
Maanantai Viimeisenä lomapäivänä lähdettiin heti aamulla bussilla kohti Seongsan Ilchulbong (Sunrise Peak), eli itäisellä rannikolla sijaitsevaa vanhaa tulivuoren kraateria. Kiipeäminen portaita pitkin kraaterin laelle kesti reilun tunnin verran, vaikka oli aika tuulista niin hyvin jäi aikaa ottaa valokuvia ja ihastella maisemia, kaupunkia, hiekkarantaa ja luontoa. Kuten muissakin paikoissa joissa olimme käyneet, täälläkin oli suht paljon muitakin ihmisiä retkellä, mutta silti liikkuminen oli sujuvaa eikä ollut ruuhkaa.
Huipulla on näköalatasanne, jonne ihmisten on tapana tulla aamulla aikaisin katsomaan auringon nousua. Varmasti hienon näköistä, kun alle aukeaa kraateri eikä edessä ole mitään muuta kuin meri.
Kraaterin juurella on ”sukeltajanaisten” rakennus. Sukeltajanaiset sukeltavat simpukoita ja muita mereneläviä käyttäen pelkästään vanhanaikaisia sukellusvälineitä. Kun laskeuduttiin mäki alas, niin juuri oli alkamassa sukeltajanaisten sukellusnäytös. Mielenkiintoisen näköistä ja naiset näyttivät saavankin jotain mereneläviä.
Vielä ennen takaisin lentokentälle matkustamista ja asunnolle palaamista pysähdyimme nopeasti yhdellä Jejun lukuisista upeista hiekkarannoista. Kesällä, lämpimällä säällä olisi varmasti mukava pulahtaa uimaan!
안녕! Hirveästi on aikaa ehtinyt kulumaan siitä, kun viimeksi päivitin tänne kuulumisia. On vaan ollut niin paljon kaikkea ohjelmaa, ettei ole kerennyt, jaksanut, muistanut kirjoittaa.. Laskeskelin päiviä ja huomasin, että siitä on jo huimat 52 päivää kun lentokone laskeutui Incheonin lentokentälle! Ehkäpä nyt olisi hyvä aika siis avata enemmän kuulumisia koulussa opiskelemisesta ja kaikesta siitä, mitä siihen liittyy.
Ennen Koreaan saapumista sain paljon sähköposteja, joissa kerrottiin todella kattavasti minkälaisia kursseja täällä Inha Universityssä olisi tarjolla, mutta painotettiin myös että kurssit saattavat muuttua ja kaikki on varmempaa sitten kun päästään Koreaan.
Saavuin Koreaan 22.8 ja kursseille ilmoittautumisen ajankohta oli 23-24.8, jonka jälkeen olisi vielä yhtenä päivänä mahdollista ilmoittautua kursseille. Vaihtarina kursseille ilmoittautuminen ja niiden pois jättäminen on paljon helpompaa, kuin varsinaisilla opiskelijoilla, usein kaikki tilanteet selviää ihan vaan kysymällä ja kertomalla tilanteesta. Itsekin unohdin tiputtaa yhden väärän Korean kielen kurssin pois ”course withdrawl” päivinä, mutta koulun kansainvälisen keskuksen henkilökunta välitti opettajalla viestin siitä etten osallistukaan kyseiselle kurssille.
Kursseja mulla on nyt vain kolme, eli opiskelen Korean alkeita, markkinoinnin perusteita ja organisaatiokäyttäytymistä (?). Kaikki kurssit on englanninkielisiä ja opiskelijat on sekä vaihtareita, että varsinaisia opiskelijoita (poikkeuksena tietty Korean kielen kurssi). Kurssien opetustyyli vaihtelee paljon professoreista, mutta kaikilla kursseilla on pakko osallistua tietty määrä tai sitten tippuu kurssilta pois. Useimmiten tuntien alussa on nimenhuuto tai merkataan paperiin allekirjoitus jos on paikalla.
Usein vaihtarien etunimi on tallennettu koulun järjestelmään, mutta jostain kumman syystä todella monen pohjois-eurooppalaisen nimenä on sukunimi.. jep, se on aiheuttanut proffille hiukan vaikeuksia. Oma sukunimi on eurooppalaisistakin hankala lausua saati sitten korealaisista, mutta silti Korean kielen proffa koittaa aina kutsua mua sukunimellä, vaikka olen kertonut että etunimi saattaisi olla hieman helpompi 😀 Muilla kursseilla mua kutsutaankin ihan Heidiksi, englantilaisittain lausuttunua kylläkin.
Oppitunnit on sisällöltään aika samanlaisia kuin Suomessakin on ollut, aluksi nimenhuuto sitten opettaja käsittelee tunnin aiheen ja lopuksi mahdollisten tehtävien jakaminen. Ainut ehkä selkeä ero on se, että koska korealaisista opiskelijoista vain koulumenestyksen mukaan ”parhaimmat” saavat apurahaa (opiskelu Inhassa maksaa kait noin 4000-6000€/vuosi – en todellakaan ole varma), niin opiskelijat osallistuvat selkeästi enemmän tunneilla. Aktiivisuudesta saa joillakin kursseilla ns plussapisteitä, jotka vaikuttavat loppuarvosanaan joka sitten pitkällä tähtäimellä vaikuttaa apurahan saamiseen. Joten tunneilla oikeasti on keskustelua ja opiskelijat kuuntelevat, eivätkä vain räplää puhelimiaan 😀
Tunnit kestävät aina 1,5tuntia ja seuraavalle tunnille siirtymiseen on varattu 15minuuttia, usein kuitenkin opiskelijat saapuvat luokkaan jo reilusti etukäteen. Joillakin kursseilla on opiskelijasihteeri, joka käynnistää laitteet ja jakaa materiaalit ennen opettajan saapumista.
Englannin kieliset kurssit (ne joille vaihtarit ja osa korealaisista osallistuvat) ovat selkeästi Korean kielisiä kursseja helpompia. Vaikka näilläkin kursseilla on kotitehtäviä, niin Korean kielisillä kursseilla on hyvin mahdollista tehdä uusi raportti joka ikiselle tunnille, uusi presentaatio joka viikko jne. Usein korealaiset opiskelijat istuvatkin ensin pitkään tunneilla (aamu 9-20:00) jonka jälkeen siirtyvät kirjastoon tai kahviloihin opiskelemaan ja viikonloput menevät myös opiskellessa.
Juuri nyt on meneillään midterm testit, jolloin muutaman viikon aikana pidetään kaikkien kurssien testit. Itsellä on vain markkinoinnin testi, joten olen lukenut siihen. Mutta korealaisilla saattaa olla tosiaan se 7-9 testiä kahden viikon aikana. Korealainen tapa päntätä tentteihin on aivan hullu, koulun jälkeen luetaan ja päntätään klo 5 aamuyöstä, nukutaan 3h ja klo 9 koululle kurssille, jonka jälkeen sitten taas luetaan. Repuissa kannetaan koulukirjoja, koska jos kirjastossa opiskeleekin niin kauan että klo on jo yli 12 yöllä jolloin ei enää pääse dormitoryyn nukkumaan, opiskelijat siirtyvät kahviloihin, ravintoloihin jne opiskelemaan kunnes aamulla klo 5 pääsevät dormitoryyn nukkumaan muutamaksi tunniksi.. aivan järjetöntä 😀
Onneksi kaikki on ohi parissa viikossa, jonka jälkeen seuraavat tentit (jos pistokokeita ei lasketa) järjestetään aivan lukuvuoden lopussa! 🙂
Chuseok juhla on niin sadonkorjuu kuin kiitospäivän juhla. Juhlapyhien aikana korealaiset matkustavat kotiseuduilleen eri puolille maata viettääkseen perinteistä juhlaa koko perheen voimin. Juhlaan kuuluu tärkeänä osana erilaiset riisiruuat, kuten riisikakut, pannukakut ja kauden hedelmät. Kaupat täyttyvät hienoista ja kalleista juhlapaketeista, joissa esimerkiksi neljä paketoitua persikkaa voi maksaa 35 000krw eli noin 28€!
13.9 Tiistai: Nokka kohti Busania!
Chuseok juhla osui sopivasti keskelle viikkoa, jonka takia koulua oli vain maanantaina ja tiistaina. Lähdettiin yhden suomalaisen ja yhden ranskalaisen vaihtarin kanssa tiistai illalla bussilla Incheonista kohti Busania, ja niin näytti kaikki muutkin päättäneen tehdä. Matka kesti yhteensä 6tuntia ja kello oli jo vähän yli 2 yöllä kun saavuttiin Busanin bussiasemalle. Vastassa oli suht agressiivisia taksikuskeja, mutta todella yllättäen paikallinen tyttö tuli kysäisemään tarvittaisiinko kyytiä jonnekin. Hypättiin tytön isän auton kyytiin enempiä miettimättä, ja matka kohti korealaista saunaa taittui nopeasti korealaisen perheen juttuja kuunnellessa ja seuratessa hullua korealaista liikennettä. Tyttö etsi meille korealaisen saunan läheltä Busanin keskustaa ja pääsimme aivan ovelle saakka perheen kyydillä. Emme olleet todellakaan odottaneet mitään näin ystävällistä käytöstä ja kiiteltiin perhettä moneen kertaan ja vaihdettiin KakaoTalk ID:t jos meille tulisi jotain kysyttävää heiltä 🙂 🙂
Sauna (paikka jossa voi yöpyä, käydä suihkussa ja saunassa ja ostaa jotain pientä syötävää todella edullisesti) sijaitsi kiinniolevan ostoskeskuksen ylimmässä kerroksessa. Emme meinanneet ensin löytää sitä, koska koko paikka vaikutti niin hämärältä. Käytävillä oli vettä, kaupat oli kiinni ja missään ei ollut mitään kylttejä. Lopulta kuitenkin löydettiin paikka, maksettiin yhdestä yöstä 8 000krw (noin 6,5€), ja painuttiin nukkumaan. Päästiin omalle hotellille vasta keskiviikkona iltapäivällä.
14.9 Keskiviikko: Heundea beach, Gwangalli Beach + karaoke
Suht virkeinä saunassa yöpymisen jälkeen suunnattiin Chinatowniin tapaamaan muita Busaniin saapuneita vaihtareita. Meitä oli matkannut noin 30 vaihtaria Inha Universitystä, ja suunniteltiin kiertävämme hieman yhdessä eripuolilla kaupunkia.
Heundea Beach on Busanin yksi suosituimmista uimarannoista, valkoista hiekkaa riitti satoja metrejä ja vaikka kesäkausi on jo ohi, niin meressä oli ihmisiä uimassa. Itse olin kuullut ennen matkaa, että uimarannat olisi suljettu joten en ottanut uikkareita mukaan. Rannan lähellä on paljon erilaisia ruokapaikkoja, vaatekauppoja ja myös fishmarket, löytyi myös pari eläinkauppaa, jossa pienenpienet koirat ja kissat katsoivat surkeina näyteikkunoista. Olisi tehnyt mieli ottaa kaikki ne mukaan!
Koreassa aurinko laskee todella aikaisin, joskus klo 18-19 aikoihin ja silloin suunnattiin toiselle suositulle rannalle, Gwangalli Beachille. Rannan edestä meren päällä kulkee iso ja pitkä silta, joka on valaistu hienosti iltaisin. Tähtiä ei meinannut näkyä kaupungin ja sillan valojen välkkyessä.
Meidän motelli, Feel Motel, sijaitsi aivan Busanin ”bilekeskustassa”. Motellin ulkopuolella oli yökerhoja, baareja, ravintoloita ja karaokepaikkoja silmänkantamattomiin. Rakennuksissa saattoi olla viisikin kerrosta ja jokaisessa kerroksessa, kellari mukaanlukien, oli eri baari, ravintola tai karaokepaikka. Käväistiinkin yhdessä karaokepaikassa lauleskelemassa ja vaikka maksettiin 1 tunnista, niin saatiin toinen tunti ilmaiseksi kaupan päälle. Korealaista vieraanvaraisuutta 😀
15.9 Torstai: Haedong Yonggungsa temppeli
Käytiin reilun 10 hengen porukalla vierailemassa upeassa, meren rannalla sijaitsevassa Haedong Yonggungsa temppelissä. Paikalle oli saapunut paljon paikallisiakin, sillä torstai oli muistaakseni virallinen Chuseok -juhlapäivä. Temppelialue oli kuitenkin niin iso, että ihmismäärästä riippumatta oli liikkuminen alueella oli helppoa ja hyviä kuvauspaikkoja löytyi 😀
Temppelialue oli koristeellinen, värikäs ja todella kaunis. Alueella oli paljon erilaisia patsaita, mm. Buddha -patsas ja kiinalaisiin horoskooppeihin liittyviä patsaita (ite olen Lammas kiinalaisen horoskoopin mukaan!). Temppeli on rakennettu aivan meren äärelle mäen rinteeseen keskelle metsää, ei voinut olla ihastelematta maisemia ja rakennuksia.
Päivä oli lämmin, aurinkoinen ja mukavaa vaihtelua kaupungissa kiertelemisen jälkeen. Incheonissakaan ei ole kovin montaa puistoa, jossa voisi vain kävellä, vaan kokoajan tulee liikuttua liikenteen ja ihmisten keskellä kaupungissa.
16.9 Perjantai: Oryukdo Skywalk, Culture Village ja Fishmarket
Aamulla tavattiin muutama muu vaihtari yhdellä metroasemalla, josta hypättiin bussin kyytiin ja lähdettiin vuoristorataa muistuttvalla autokyydillä kohti Skywalkia Oryukdoon. Oryukdo (”o” tarkoittaa nroa 5 ja ”yuk” nroa 6) tarkoittaa 5-6 saaren rykelmää Busanin rannikolla. Saarien määrä vaihtelee nousu- ja laskuveden mukaan, ja siitä alue on saanut nimensä. Maisemat olivat täälläkin todella kauniit ja näkemisen arvoiset! Jyrkät kalliorinteet, avomeri ja vehreä puistoalue oli kiva paikka viettää viimeinen päivä Busanissa.
Skywalk oli pieni ”lasisilta” jyrkänteen ulkopuolelle, johon pääsi kävelemään ja katsomaan lasilattian läpi aallokkoon. Sillalle oli hiukan jonoa, mutta korealaiseen tapaan kaikki liikkuivat reippaasti vaikka ihmiset ottivatkin paljon selfieitä.
Skywalkin jälkeen lähdettiin porukalla kiipeämään läheistä mäenrinnettä pitkin ylös. Oltiin todella hyvin varautuneita tähän patikointiin, puolella meistä oli flipflopit jalassa, ja itsellä oli ballerinat sekä mekko. Saimme hiukan huvittuneita katseita osaksemme, kun paikalliset tarpoivat vaellustamineissaan ohitsemme mäkeä ylös ja alas.
Jaksettiin patikoida jyrkkää mäkeä ylös ja alas reilun tunnin verran kunnes tajuttiin, että meidän pitää kulkea sama reitti vielä takaisin sillä patikointireitti jatkuisi edessäpäin vielä pitkän matkan. Hikisinä ja melko läkähtyneinä käännyttiin takaisinpäin suoraan bussipysäkille.
Busanin aivan toisella reunalla sijaitsi Culture Village, värikäs mäenrinteeseen rakennettu vanha kaupunginosa jossa taiteilijat ovat päässeet vapaasti koristelemaan rakennuksia. Kylässä oli myynnissä taiteilijoiden valmistamia tuotteita, sekä pikkuruisia persoonallisia kahviloita ja ravintoloita, jotka olivat melko täynnä niin paikallisia kuin ulkomaalaisiakin turisteja. Saatiin kulutettua kylässä hyvin aikaa rauhallisesti kävellen ja taas kerran maisemia ihastellen.
Viimeiseksi ennen kuin lähdettiin toisen suomalaisen kanssa bussiasemalle ja siitä takaisin Incheoniin, käväistiin nopeasti porukalla tsekkaamassa Fishmarketia. Oltiin kuitenkin sen verran myöhässä liikkeellä, että kojut olivat menossa kiinni ja kalaravintolat sulkemassa oviaan. Nopean mietiskelyn jälkeen päädyttiin keskelle vilkasta shoppailualuetta ja rauhalliseen ravintolaan syömään, jossa valitsimme bibinbabia ruuaksi.
Näköjään tulinen ruoka on tullut niin tutuksi, että melkein kaikki meistä vaihtareista valitti naureskellen että ruoka ei ollut tarpeeksi tulista. Kimchi loppui nopeasti kesken, eikä siltikään ruoka ollut tarpeeksi mausteista 😀
