Jeju kolmessa päivässä

Kun haluaa päästä näkemään kaunista korealaista luontoa, kannattaa todellakin matkustaa Jejun saarelle aivan Etelä-Korean eteläisimpään päähän. Vanhempani saapuivat tänne Koreaan syyskuun lopussa, mutta Jejulle matkustimme yhdessä vasta lokakuun alkupuolella. Vanhempani olivat jo Suomessa varanneet itselleen lauttamatkan Mokposta Jejuun, mutta itselleni oli helpointa matkustaa lentäen.Varasin lentoliput suht hyvissä ajoin (Gimpo Airport- Jeju Airport), samoin kuin hostellinkin varaamisen. Hostelli oli todella mukava, hiukan keskustan ulkopuolella sijaitseva Hostel Maro. Suosittelen! Lensin Jejuun lauantai aamupäivällä ja takaisin Gimpoon olisin matkustamassa maanantai illalla.

Lauantai Olin etukäteen jo Suomessa katsonut hiukan mitä nähtävää Jejulla olisi, ja vanhempieni kanssa mietittyä päädyimme kiertämään saarta bussilla hiukan ympäriinsä. Pinterestistä löytyi paljon erilaisia vinkkejä, missä kannattaisi käydä ja totesimme että vaihteeksi olisi kiva nähdä luontoa eikä vain kaupunkia. Saari on kooltaan suhteellisen pieni ja bussit kulkevat niin rannikkoa pitkin kuin saaren poikkikin, joten niillä kulkeminen osoittautui helpoimmaksi vaihtoehdoksi.

FHD0044.JPG

Korea on kuuluisa todella hyvästä ruuasta ja varsinkin grilliruuasta, ja Jeju on kuuluisa ”black pork” lihasta, jota oli pakko päästä heti ensimmäisenä maistamaan. Varsinkin kun lauantaina Jejulla pystyi vielä kokemaan taifuunin vaikutukset, satoi kaatamalla melkein koko päivän joten oli mukava istua alas ja syödä todella hyvää ruokaa. Ruoka oli hyvää mutta sitä oli aivan liian paljon, osittain johtuen siitä ettei aina pysty olemaan täysin varma onko ruokalistan annos tarkoitettu yhdelle vai useammalle henkilölle, varsinkin kun kielitaito ei ole vielä ihan niin hyvä 😀

Sunnuntai Lähdimme bussilla kohti Jejun eteläistä rantaa ja siellä sijaitsevaa Cheonjiyeon vesiputousta. Vesiputouksen luokse pääseminen oli yllättävän hankalaa, pystyimme näkemään ja kuulemaan sen muutamaan otteeseen, mutta löysimme reitin sen juurelle vasta reilun tunnin päästä. Ehkä sinne oli selkeät ohjeet ja kyltit, mutta kielimuurin takia emme niitä ymmärtäneet.

Vesiputouksen luona näimme ensimmäistä kertaa näitä kivihahmoja, jotka on tehty aikoinaan suojaamaan ihmisiä ja kyliä. Sen takia hahmoilla on kuulemma kädet nyrkissä ja kasvoilla on tuima ilme.. Kauniin ja lämpimän sään takia vesiputouksen luona oli paljon muitakin ihmisiä, mutta paikka oli silti hieno ja näkemisen arvoinen. Sisäänpääsymaksu oli vain 3000krw (= 2,3 euroa) ja portin luona myytiin käsitöitä sekä herkullisen näköistä streetfoodia.

Melkein yhtä halpaa ruuan kanssa oli myös taksimatka seuraavaan paikkaan, Jeongbang vesiputoukselle. Jeongbang vesiputous sijaitsee aivan meren äärellä, kivisellä rannalla. Sisäänpääsyn (myös 3000krw) jälkeen laskeudutaan portaat, joilta on upeat näkymät merelle ja rannalle. Merellä oli silloin paljon isoja laivoja seisahtuneina, odottamassa pääsyä satamaan.

Tykkäsin Jeongbangin vesiputouksesta enemmän kuin Cheonjiyeonin vesiputouksesta, jotenkin se että pääsi kävelemään rannalle ja paikalla oli vähemmän ihmisiä oli mukavampaa. Ja myös se että vesiputous oli selkeästi isompi! 😀

Sunnuntain viimeinen nähtävyys oli Jusangjeolin kulmikkaista kivistä muodostuva kalliokieleke. Hyppäsimme bussista pois ja kävelimme pienen puiston läpi jonka lopuksi pääsimme kalliokielekkeille. Harmittavasti kallioille ei päässyt kävelemään, vaan niiden päälle oli rakennettu tasanteet, joilta sai hyvin kuvia merestä ja kallioista.

Maanantai Viimeisenä lomapäivänä lähdettiin heti aamulla bussilla kohti Seongsan Ilchulbong (Sunrise Peak), eli itäisellä rannikolla sijaitsevaa vanhaa tulivuoren kraateria. Kiipeäminen portaita pitkin kraaterin laelle kesti reilun tunnin verran, vaikka oli aika tuulista niin hyvin jäi aikaa ottaa valokuvia ja ihastella maisemia, kaupunkia, hiekkarantaa ja luontoa. Kuten muissakin paikoissa joissa olimme käyneet, täälläkin oli suht paljon muitakin ihmisiä retkellä, mutta silti liikkuminen oli sujuvaa eikä ollut ruuhkaa.

Huipulla on näköalatasanne, jonne ihmisten on tapana tulla aamulla aikaisin katsomaan auringon nousua. Varmasti hienon näköistä, kun alle aukeaa kraateri eikä edessä ole mitään muuta kuin meri.

Kraaterin juurella on ”sukeltajanaisten” rakennus. Sukeltajanaiset sukeltavat simpukoita ja muita mereneläviä käyttäen pelkästään vanhanaikaisia sukellusvälineitä. Kun laskeuduttiin mäki alas, niin juuri oli alkamassa sukeltajanaisten sukellusnäytös. Mielenkiintoisen näköistä ja naiset näyttivät saavankin jotain mereneläviä.

Vielä ennen takaisin lentokentälle matkustamista ja asunnolle palaamista pysähdyimme nopeasti yhdellä Jejun lukuisista upeista hiekkarannoista. Kesällä, lämpimällä säällä olisi varmasti mukava pulahtaa uimaan!

Puolessa välissä syksyä

안녕! Hirveästi on aikaa ehtinyt kulumaan siitä, kun viimeksi päivitin tänne kuulumisia. On vaan ollut niin paljon kaikkea ohjelmaa, ettei ole kerennyt, jaksanut, muistanut kirjoittaa.. Laskeskelin päiviä ja huomasin, että siitä on jo huimat 52 päivää kun lentokone laskeutui Incheonin lentokentälle! Ehkäpä nyt olisi hyvä aika siis avata enemmän kuulumisia koulussa opiskelemisesta ja kaikesta siitä, mitä siihen liittyy.

Ennen Koreaan saapumista sain paljon sähköposteja, joissa kerrottiin todella kattavasti minkälaisia kursseja täällä Inha Universityssä olisi tarjolla, mutta painotettiin myös että kurssit saattavat muuttua ja kaikki on varmempaa sitten kun päästään Koreaan.

Saavuin Koreaan 22.8 ja kursseille ilmoittautumisen ajankohta oli 23-24.8, jonka jälkeen olisi vielä yhtenä päivänä mahdollista ilmoittautua kursseille. Vaihtarina kursseille ilmoittautuminen ja niiden pois jättäminen on paljon helpompaa, kuin varsinaisilla opiskelijoilla, usein kaikki tilanteet selviää ihan vaan kysymällä ja kertomalla tilanteesta. Itsekin  unohdin tiputtaa yhden väärän Korean kielen kurssin pois ”course withdrawl” päivinä, mutta koulun kansainvälisen keskuksen henkilökunta välitti opettajalla viestin siitä etten osallistukaan kyseiselle kurssille.

Kursseja mulla on nyt vain kolme, eli opiskelen Korean alkeita, markkinoinnin perusteita ja organisaatiokäyttäytymistä (?). Kaikki kurssit on englanninkielisiä ja opiskelijat on sekä vaihtareita, että varsinaisia opiskelijoita (poikkeuksena tietty Korean kielen kurssi). Kurssien opetustyyli vaihtelee paljon professoreista, mutta kaikilla kursseilla on pakko osallistua tietty määrä tai sitten tippuu kurssilta pois. Useimmiten tuntien alussa on nimenhuuto tai merkataan paperiin allekirjoitus jos on paikalla.

Usein vaihtarien etunimi on tallennettu koulun järjestelmään, mutta jostain kumman syystä todella monen pohjois-eurooppalaisen nimenä on sukunimi.. jep, se on aiheuttanut proffille hiukan vaikeuksia. Oma sukunimi on eurooppalaisistakin hankala lausua saati sitten korealaisista, mutta silti Korean kielen proffa koittaa aina kutsua mua sukunimellä, vaikka olen kertonut että etunimi saattaisi olla hieman helpompi 😀 Muilla kursseilla mua kutsutaankin ihan Heidiksi, englantilaisittain lausuttunua kylläkin.

Oppitunnit on sisällöltään aika samanlaisia kuin Suomessakin on ollut, aluksi nimenhuuto sitten opettaja käsittelee tunnin aiheen ja lopuksi mahdollisten tehtävien jakaminen. Ainut ehkä selkeä ero on se, että koska korealaisista opiskelijoista vain koulumenestyksen mukaan ”parhaimmat” saavat apurahaa (opiskelu Inhassa maksaa kait noin 4000-6000€/vuosi – en todellakaan ole varma), niin opiskelijat osallistuvat selkeästi enemmän tunneilla. Aktiivisuudesta saa joillakin kursseilla ns plussapisteitä, jotka vaikuttavat loppuarvosanaan joka sitten pitkällä tähtäimellä vaikuttaa apurahan saamiseen. Joten tunneilla oikeasti on keskustelua ja opiskelijat kuuntelevat, eivätkä vain räplää puhelimiaan 😀

Tunnit kestävät aina 1,5tuntia ja seuraavalle tunnille siirtymiseen on varattu 15minuuttia, usein kuitenkin opiskelijat saapuvat luokkaan jo reilusti etukäteen. Joillakin kursseilla on opiskelijasihteeri, joka käynnistää laitteet ja jakaa materiaalit ennen opettajan saapumista.

Englannin kieliset kurssit (ne joille vaihtarit ja osa korealaisista osallistuvat) ovat selkeästi Korean kielisiä kursseja helpompia. Vaikka näilläkin kursseilla on kotitehtäviä, niin Korean kielisillä kursseilla on hyvin mahdollista tehdä uusi raportti joka ikiselle tunnille, uusi presentaatio joka viikko jne. Usein korealaiset opiskelijat istuvatkin ensin pitkään tunneilla (aamu 9-20:00) jonka jälkeen siirtyvät kirjastoon tai kahviloihin opiskelemaan ja viikonloput menevät myös opiskellessa.

Juuri nyt on meneillään midterm testit, jolloin muutaman viikon aikana pidetään kaikkien kurssien testit. Itsellä on vain markkinoinnin testi, joten olen lukenut siihen. Mutta korealaisilla saattaa olla tosiaan se 7-9 testiä kahden viikon aikana. Korealainen tapa päntätä tentteihin on aivan hullu, koulun jälkeen luetaan ja päntätään klo 5 aamuyöstä, nukutaan 3h ja klo 9 koululle kurssille, jonka jälkeen sitten taas luetaan. Repuissa kannetaan koulukirjoja, koska jos kirjastossa opiskeleekin niin kauan että klo on jo yli 12 yöllä jolloin ei enää pääse dormitoryyn nukkumaan, opiskelijat siirtyvät kahviloihin, ravintoloihin jne opiskelemaan kunnes aamulla klo 5 pääsevät dormitoryyn nukkumaan muutamaksi tunniksi.. aivan järjetöntä 😀

Onneksi kaikki on ohi parissa viikossa, jonka jälkeen seuraavat tentit (jos pistokokeita ei lasketa) järjestetään aivan lukuvuoden lopussa! 🙂