Nokka kohti Vaasaa

Loppukevät toi postin mukana tiedon siitä, että kesän lopussa täytyisi pakata kimpsut ja kampsut ja kääntää auton nokka kohti Vaasaa. Ensi (järkytyksen) pohdinnan jälkeen olen ollut tästä enemmän ja enemmän innoissani. Vaikka Salo on ihan mukava kaupunki, turkulaisena olen tottunut vilkkaampaan kaupunkiin, josta löytyy ravintoloita, kauppoja ja erilaisia harrastusmahdollisuuksia. Joten aika innoissani bussimatkoilla selailin oikotien vuokra-asuntoilmoituksia. Löydettiin muutama potentiaalista, joista sovittiin heti näytöt.

Toukokuun alussa kävimme yhtenä päivänä Vaasassa tarkoituksena löytää uusi koti. Kumpikaan meistä ei oikein ollut aikaisemmin käynyt itärannikolla Poria ylempänä, joten oli mielenkiintoista katsoa auton ikkunasta ohi vilahtelevia maisemia ja ruotsinkielisiä tienviittoja.

Lähdettiin aamulla Salosta liikkeelle (tuttuun tapaan) hieman ehkä myöhässä, joten saavuttiin ensimmäiseen asuntonäyttöön nipinnapin ajoissa. Onneksi ehdittiin, sillä kyseinen asunto oli lopulta se johon ollaan muuttamassa!

Käytiin tuona lumisena ja kylmänä toukokuisena päivänä yhteensä neljässä näytössä eri puolilla Vaasan keskustaa. Oltiin etukäteen tutkailtu keskustelupalstoilta ”parhaimpia” asuinalueita, joilta olisi hyvät kulkuyhteydet koululle ja keskustaan. Sijainnin lisäksi neliöt ja vuokran suuruus vaikuttivat päätökseemme eniten.

Tämä 46 neliöinen asunto, johon nyt olemme muuttamassa, sijaitsee aivan keskustan tuntumassa, Vöyrinkaupungissa. Valitsimme juuri tämän asunnon, koska muihin asuntoihin verrattuna se oli hyväkuntoinen ja vuokra-koko -suhde oli järkevä.

Asunto on nykyistä kotia noin 20 neliötä pienempi ja tämä on tuonut mukanaan paljon haasteita. Vaasaan ei tosta noin vain voi ajaa ja mitata seinien pituuksia tai pistorasioiden paikkoja, joten olemme nyt joutuneet miettimään mitä tavaroita otamme, miten ne mahdutetaan uuteen asuntoon, entä minne ne tavarat laitetaan jotka eivät tuonne mahdu.

Meiltä löytyy ihana iso sohva, kunnon laiskanlinna, joka ei luultavasti mahdu olohuoneeseen. Onneksi sen saa kahteen osaan, mutta senkin näkee sitten Vaasassa, että mahtuuko vai eikö se mahdu. Joudun luultavasti myös luopumaan kirjahyllystäni ja lasisesta työpöydästä.. (jos joku haluaa ne itselleen, niin laita kommenttia! :D) Myös sängyn sijoittaminen tekee tiukkaa. Asuntonäytössä mittailimme, että joko vaatekaapin ovet tai parvekkeen ovi eivät aukea kunnolla.

Muutoissa on aina haasteensa, mutta näköjään muutto noin 400km päähän tuo mukanaan aivan omat haasteensa! Saapas nähdä kuinka muutto onnistuu. Lauantaina olisi tarkoitus saada nykyinen asunto tyhjäksi ja muuttaa Vaasaan. Wish me luck!

T. Heidi

BTS 3rd Muster

Lauantaina 12.11 tapahtui jotain sellaista, mitä oon odottanut aika kauan – kävin BTS:n konsertissa (oikeastaan fanitapaamisessa, mutta..). Kauhean moni ei sitä tiedä, mutta oon kuunnellut korealaista musiikkia varmaan vuodesta 2009 saakka. Silloin sitä tuli kuunneltua enemmän ja paljon kattavammin, mutta nykyään viimeset pari vuotta oon kuunnellut BTS:n musiikkia, mikä on pitkälti hiphop painotteista, mutta muutakin löytyy.

Kuitenkin, lauantaina tuli viimein se päivä kun pääsin oikeasti näkemään heidät esiintymässä, eikä tarvinnut vain katsoa videoita konserteista youtubesta ja harmitella kun ei tajua mitään kielestä, mutta hauskalta kuulostaa. No, lauantainakin sai harmitella kun ei tajunnut mitään, koska tapahtuma oli fanitapaaminen ja ensimmäinen tunti meni siihen että ryhmäläisiä haastateltiin koreaksi -.-

Jos nyt aluksi selitän miten onnistuin saamaan liput BTS:n tapahtumaan. Eli ehkä noin reilu kuukausi sitten olin syömässä suomalaisen Joonaksen ja korealaisten kavereiden kanssa ja juteltiin, että tykkään BTS:n musiikista. Yksi korealaisista sanoi etsivänsä, jos ryhmällä olisi tulossa konserttia ja mistä sinne saisin liput. Liput löytyi sellaiselta sivustolta kuin Interpark, jossa myydään lippuja muihinkin tapahtumiin. Kaikki kävi helposti, piti valita oikea päivä+aika, hyvät istumapaikat, syöttää vain omat tiedot (puh, email, jne perustieto) ja maksaa liput (noin 55000krw) jonka jälkeen sähköpostiin tuli vahvistus että lippujen ostaminen oli onnistunut. Erikoisuutena oli tosiaan se, että lippuja ei saanut etukäteen vaan ne piti hakea paikanpäältä, samana päivänä konsertin kanssa..

Viimein odotus päättyi ja tuli lauantai aamu! Tapahtumapaikka sijaitsee Soulissa, mutta keskustan Incheonin puolella ja aivan junaradan varrella. Hyppäsin junaan ja noin tunnin päästä olin Gocheok Sky Domella. Vaikka klo oli silloin vasta noin kaksi ja konsertti alkoi vasta klo 17, paikalla oli älytön määrä muita faneja, fanikerhoja (normaalien nuorten ihmisten melkein työkseen pyörittämiä kerhoja), tanssijoita, lipputrokareita, poliiseja.. Aivan eri meininki kuin Suomessa. Konserttialueen ympärillä ajoi myös jonkin fanikerhon koristelema BUSSI!

Fanit ja fanikerhot näkyivät helpoiten massasta. Fanikerhot jakoivat ilmaista (joillekin piti näyttää konserttilippu ja joillekin piti todistaa, että seuraa niitä twitterissä) fanikrääsää. Piknikvilttejä BTS:n hahmoilla, viuhkoja, magneetteja, julisteita, fanikortteja.. kaikkea mahdollista. JA jos jollain faniklubilla oli jotain älyttömän mahtavaa, niin fanit JUOKSIVAT niiden perässä, jotta pääsivät jonoon odottamaan vuoroaan. Eikä näitä faneja ollut vähän, vaan parhaimmillaan 30 fania juoksi kahden fanikerhon edustajan perässä jotta saisivat Park Jimin kasvoilla koristavan viuhkan.

Pakko myöntää, että nyt mulla on Kim Seokjinin kasvoilla koristeltu piknikviltti, viuhka Kim Namjoonin kasvoilla, pinkka fanikortteja ryhmäläisten kuvilla ja pari pientä plakaatia, joita oisin voinut heilutella konsertissa 😀 😀

Konsertti oli mahtava ja kannustuslaulut soi kovaa! (paikalla oli 20 000 muuta fania) Toi vois riittää kuvaamaan koko tapahtuman, mutta kuvat kertoo asian paremmin. Kuvaaminen oli tosiaan tapahtumassa kiellettyä, ja jos järjestysvalvojat olisi saaneet mut siitä kiinni, niin kuvat olis poistettu ja mut olis saatettu konserttialueelta pois. Tää siis selvis vasta konsertin jälkeen 😀 Eli en lentänyt ja sain nauttia tapahtuman alusta loppuun asti 🙂

Pakko kyllä sanoa, että konsertin paras hetki oli se, kun BTS tuli kaiken jälkeen vielä viimeisen kerran lavalle laulamaan laulun, jossa he tavallaan kiittävät fanejaan kaikesta mitä heille on tapahtunut. Joku fanikerho oli jakanut kirjaimellisesti kaikille konsertin katsojille plakaatin (jossa luki kiitos BTS:n kovasta työstä tjn), joka piti nostaa ylös yhdessä kohtaa tuota kappaletta. Ja kun se kohta tuli ja kaikki yleisöstä nostivat sen lapun ylös ja näki kuinka BTS:n laulajat eivät enää pystyneet keskittymään niin hyvin. Laulun päätyttyä laulajat kiittivät vuorollaan kaikesta ja kirjaimellisesti itkivät. Vaikken tajunnut taaskaan mistään mitään pienen kielimuurin takia, niin oli se silti hetki joka jäi parhaiten mieleen. Pienen pätkän tästä Musterista näkee tästä linkistä.

Ja jos jotakin kiinnostaa millaista musiikkia siellä soitettiin (paina tästä, tästä ja tästä) tai mitä muuta ohjelmaa siellä oli (niin paina tästä, tästä ja tästä), niin linkeistä löytyy 🙂

Keilaus, koripallo ja kimbab

Tännekin on pikkuhiljaa tulossa syksy. Puiden lehdet on muuttunut väriltään kauniin keltaisiksi ja punaisen erisävyisiksi. Iltaisin aurinko laskee aikaisemmin ja sen myötä usein koulun loppuessa klo 18, on jo aika pimeää. Tämän lisäksi täällä on kylmä, välillä jopa liian kylmä vaikka lämpömittari näyttää vaan +14 astetta ja Suomessa on samalla hetkellä -10 astetta 😀

Näiden kaikkien asioiden takia, enää ei ihan huvita niin paljon lähteä joka päivä Souliin kiertämään vaan mielummin on Backgaten alueella ja keksii siellä tekemistä. Backgate on ravintoloiden, karaokepaikkojen ja kauppojen täyttämä alue heti koulun takana, jonka läpi kuljen joka kerta kun on koulua. Parina viime viikkona onkin ollut onneksi paljon ohjelmaa, ISL:n puolesta ja itse suunniteltua.

KEILAUS  ISL järjesti perjantaina 4.11 retken läheiselle keilausradalle. Paikka oli yllättävän lähellä, joten paluumatka tapahtui kävellen bussin sijaan. Meitä oli keilaamassa kymmenisen vaihtaria ja muutama ISL:n ihmisistä ja saatiin hyvä kisa käyntiin. Siitä on h-i-u-k-a-n aikaa, kun olen itse käynyt keilaamassa, mutta ihan hyvin se meni, muutama täyskaatokin tuli! Yhteensä keilausreissu maksoi 12000krw (sis. kolme kierrosta + kengät).

Takaisin Backgatelle siirryttiin tosiaan kävellen ja matkalla löytyi kiva ”kauppahalli”, jossa oli myynnissä vihanneksia, kalaa, leivoksia ja myös pari vaatekojuakin oli kait. Matka Backgatella sijaitsevaan pannukakku paikkaan kesti reilut 15 min.

KORIPALLO Keskiviikkona 9.11 oli koripallo matsin vuoro, Incheon Elephants vastaan Seoul SK. Lähdettiin yhdessä koulun takaportilta, mutta oltiin varauduttu huonosti iltapäivän ruuhkaan ja jouduttiin vaihtamaan taksikyyti metroon. Saavuttiin Samsan Gymnasiumille hiukan myöhässä, mutta päästiin heti seuraamaan mielenkiintoista peliä ja todella viihdyttävää yleisön huudattajaa. Meidän paikkojen eteen oli rakennettu tasanne, josta Incheon Elephantsien ”cheerleaderi” johdatti yleisöä kannustushuutoihin ja kertoi välillä hauskoja vitsejä tai jtn. Ihan erilaista meininkiä mitä on Suomessa tottunut 😀 Ja pelien välissä kentälle juoksi muut cheerleaderit esittämään kpop tansseja ja yleisölle oli keksitty pallonheitto kilpailuja ja muuta hauskaa. Vaikka koripallo ei ole se itseä kiinnostava laji, niin pelkästään kaikki se ohjelma mikä sen ympärille on rakennettu teki illasta hauskan!

KIMBAB lViikon viimeinen ISL:n järjestämä tapahtuma oli perjantaina koulun tiloissa, jossa päästiin tekemään kimbabia. Kuvista näkeekin ISL:n tilat, jonne voi mennä tekemään läksyjä tai vaikka osallistumaan vaihtareiden järjestämille kielitunneille.

Kimbab on ns. korealaista sushia, eli merilevän sisälle laitetaan vaikka riisiä, porkkanaa, fishcake luiskia, tonnikalaa majoneesin kanssa, juustoa ja kinkkua. Näiden lisäksi pystyi laittamaan punaista chilitahnaa, joka ei ollut hirveän tulista, mutta toi makua. Rullien tekeminen oli yllättävän helppoa ja vaikka ihan itse sanon, niin ne oli parhaimman makuisia mitä oon koskaan maistanut 😀

Mitäs tänne kuuluu?

Päivät kuluu täällä todella nopeasti, ihan liian nopeasti. Huomaan kuinka pikkuhiljaa ajatukset alkaa kääntymään kaukana häämöttävästä Suomeen paluusta siihen, että koulun päättymiseen on enää vaan 5 viikkoa! Samalla kun kesän kuumat päivät on jäämässä taaksepäin ja puista alkaa tippumaan lehdet ihan niinkuin Suomessakin, niin miettii vaan että jospa lähettäisikin Suomessa oman koulun opettajille viestiä, että vaihto venyykin kesään saakka.. kuulostaa hyvältä! 😀

Elämä koulussa alkaa tuntua sellaiselta, että täällä koulussahan mä olen opiskellut koko ajan. Vaikka kursseja on vähän, eikä koulussa tarvitse käydä kuin se noin 10tuntia viikossa on ryhmäkavereista, vaihtareista ja paikallisista, tullut sellaisia joita moikkataan koulun ulkopuolella ja mennään laulamaan karaokea.

Kaduilla kulkiessa huomaa kuinka uusi elämä täällä uudessa kaupungissa on muuttunut tutuksi. Sillä tavalla, että kadulla kävellessä voi kuunnella rauhassa musiikkia, tuijottaa kännykkää ja samalla puikkelehtia ihmisten ohi ilman että katsetta tarvitsee nostaa – samalla kun varoo autoja ja skoottereita (jotka ajaa mahdollisesti ilman valoja, eikä osaa käyttää tööttiä)!

Enää ei tarvitse ravintolassa miettiä miten että mitäköhän ruokaa sitä tilaisi ruokalistalta, joka ennen näytti aivan siansaksalta. Nyt ruokalistassa näkyy tuttuja sanoja ja lähialueeltä on löytynyt suosikkiravintoloita, joiden omistajoista on tullut tuttuja  ja saattavat moikata ”안녕 미스 빈란드!” (Mitä kuuluu miss Finland?) kun kulkee ravintolan ohi 😀 Ja sama asia on kaupassa käydessä, nuudelipurkit on tullut tutuksi, joka päivä ei tarvitse mennä ulos syömään vaan nyt osaan jopa tehdä tosi hyviä nuudeleita! Tiedän minne ruokakauppaan suuntaan kun pääsen takaisin Suomeen.

Olen aina tiennyt, että haluan vaihtoon mutta aikaisemmin se on jotenkin siirtynyt, tai jäänyt tekemättä kaikkien ongelmien tai muiden esteiden takia. Viime syksynä tajusin, että NYT  voisin viimein lähteä vaihtoon, enkä voisikaan olla tyytyväisempi tähän päätökseen. Joka päivä on sellainen olo että nyt on hyvä enkä tarvitse mitään muuta. Mulla on kaikki mitä voi tarvita ja skypen päästä löytyy kaikki tärkeät ihmiset.

Vaikka vaihtosyksy alkaa loppumaan ja lopputentit lähestymään, nautin tästä ajasta niin paljon kuin mahdollista kaikkien uusien ja Suomesta tulevien tärkeiden ihmisten kanssa! 🙂