BTS 3rd Muster

Lauantaina 12.11 tapahtui jotain sellaista, mitä oon odottanut aika kauan – kävin BTS:n konsertissa (oikeastaan fanitapaamisessa, mutta..). Kauhean moni ei sitä tiedä, mutta oon kuunnellut korealaista musiikkia varmaan vuodesta 2009 saakka. Silloin sitä tuli kuunneltua enemmän ja paljon kattavammin, mutta nykyään viimeset pari vuotta oon kuunnellut BTS:n musiikkia, mikä on pitkälti hiphop painotteista, mutta muutakin löytyy.

Kuitenkin, lauantaina tuli viimein se päivä kun pääsin oikeasti näkemään heidät esiintymässä, eikä tarvinnut vain katsoa videoita konserteista youtubesta ja harmitella kun ei tajua mitään kielestä, mutta hauskalta kuulostaa. No, lauantainakin sai harmitella kun ei tajunnut mitään, koska tapahtuma oli fanitapaaminen ja ensimmäinen tunti meni siihen että ryhmäläisiä haastateltiin koreaksi -.-

Jos nyt aluksi selitän miten onnistuin saamaan liput BTS:n tapahtumaan. Eli ehkä noin reilu kuukausi sitten olin syömässä suomalaisen Joonaksen ja korealaisten kavereiden kanssa ja juteltiin, että tykkään BTS:n musiikista. Yksi korealaisista sanoi etsivänsä, jos ryhmällä olisi tulossa konserttia ja mistä sinne saisin liput. Liput löytyi sellaiselta sivustolta kuin Interpark, jossa myydään lippuja muihinkin tapahtumiin. Kaikki kävi helposti, piti valita oikea päivä+aika, hyvät istumapaikat, syöttää vain omat tiedot (puh, email, jne perustieto) ja maksaa liput (noin 55000krw) jonka jälkeen sähköpostiin tuli vahvistus että lippujen ostaminen oli onnistunut. Erikoisuutena oli tosiaan se, että lippuja ei saanut etukäteen vaan ne piti hakea paikanpäältä, samana päivänä konsertin kanssa..

Viimein odotus päättyi ja tuli lauantai aamu! Tapahtumapaikka sijaitsee Soulissa, mutta keskustan Incheonin puolella ja aivan junaradan varrella. Hyppäsin junaan ja noin tunnin päästä olin Gocheok Sky Domella. Vaikka klo oli silloin vasta noin kaksi ja konsertti alkoi vasta klo 17, paikalla oli älytön määrä muita faneja, fanikerhoja (normaalien nuorten ihmisten melkein työkseen pyörittämiä kerhoja), tanssijoita, lipputrokareita, poliiseja.. Aivan eri meininki kuin Suomessa. Konserttialueen ympärillä ajoi myös jonkin fanikerhon koristelema BUSSI!

Fanit ja fanikerhot näkyivät helpoiten massasta. Fanikerhot jakoivat ilmaista (joillekin piti näyttää konserttilippu ja joillekin piti todistaa, että seuraa niitä twitterissä) fanikrääsää. Piknikvilttejä BTS:n hahmoilla, viuhkoja, magneetteja, julisteita, fanikortteja.. kaikkea mahdollista. JA jos jollain faniklubilla oli jotain älyttömän mahtavaa, niin fanit JUOKSIVAT niiden perässä, jotta pääsivät jonoon odottamaan vuoroaan. Eikä näitä faneja ollut vähän, vaan parhaimmillaan 30 fania juoksi kahden fanikerhon edustajan perässä jotta saisivat Park Jimin kasvoilla koristavan viuhkan.

Pakko myöntää, että nyt mulla on Kim Seokjinin kasvoilla koristeltu piknikviltti, viuhka Kim Namjoonin kasvoilla, pinkka fanikortteja ryhmäläisten kuvilla ja pari pientä plakaatia, joita oisin voinut heilutella konsertissa 😀 😀

Konsertti oli mahtava ja kannustuslaulut soi kovaa! (paikalla oli 20 000 muuta fania) Toi vois riittää kuvaamaan koko tapahtuman, mutta kuvat kertoo asian paremmin. Kuvaaminen oli tosiaan tapahtumassa kiellettyä, ja jos järjestysvalvojat olisi saaneet mut siitä kiinni, niin kuvat olis poistettu ja mut olis saatettu konserttialueelta pois. Tää siis selvis vasta konsertin jälkeen 😀 Eli en lentänyt ja sain nauttia tapahtuman alusta loppuun asti 🙂

Pakko kyllä sanoa, että konsertin paras hetki oli se, kun BTS tuli kaiken jälkeen vielä viimeisen kerran lavalle laulamaan laulun, jossa he tavallaan kiittävät fanejaan kaikesta mitä heille on tapahtunut. Joku fanikerho oli jakanut kirjaimellisesti kaikille konsertin katsojille plakaatin (jossa luki kiitos BTS:n kovasta työstä tjn), joka piti nostaa ylös yhdessä kohtaa tuota kappaletta. Ja kun se kohta tuli ja kaikki yleisöstä nostivat sen lapun ylös ja näki kuinka BTS:n laulajat eivät enää pystyneet keskittymään niin hyvin. Laulun päätyttyä laulajat kiittivät vuorollaan kaikesta ja kirjaimellisesti itkivät. Vaikken tajunnut taaskaan mistään mitään pienen kielimuurin takia, niin oli se silti hetki joka jäi parhaiten mieleen. Pienen pätkän tästä Musterista näkee tästä linkistä.

Ja jos jotakin kiinnostaa millaista musiikkia siellä soitettiin (paina tästä, tästä ja tästä) tai mitä muuta ohjelmaa siellä oli (niin paina tästä, tästä ja tästä), niin linkeistä löytyy 🙂

Keilaus, koripallo ja kimbab

Tännekin on pikkuhiljaa tulossa syksy. Puiden lehdet on muuttunut väriltään kauniin keltaisiksi ja punaisen erisävyisiksi. Iltaisin aurinko laskee aikaisemmin ja sen myötä usein koulun loppuessa klo 18, on jo aika pimeää. Tämän lisäksi täällä on kylmä, välillä jopa liian kylmä vaikka lämpömittari näyttää vaan +14 astetta ja Suomessa on samalla hetkellä -10 astetta 😀

Näiden kaikkien asioiden takia, enää ei ihan huvita niin paljon lähteä joka päivä Souliin kiertämään vaan mielummin on Backgaten alueella ja keksii siellä tekemistä. Backgate on ravintoloiden, karaokepaikkojen ja kauppojen täyttämä alue heti koulun takana, jonka läpi kuljen joka kerta kun on koulua. Parina viime viikkona onkin ollut onneksi paljon ohjelmaa, ISL:n puolesta ja itse suunniteltua.

KEILAUS  ISL järjesti perjantaina 4.11 retken läheiselle keilausradalle. Paikka oli yllättävän lähellä, joten paluumatka tapahtui kävellen bussin sijaan. Meitä oli keilaamassa kymmenisen vaihtaria ja muutama ISL:n ihmisistä ja saatiin hyvä kisa käyntiin. Siitä on h-i-u-k-a-n aikaa, kun olen itse käynyt keilaamassa, mutta ihan hyvin se meni, muutama täyskaatokin tuli! Yhteensä keilausreissu maksoi 12000krw (sis. kolme kierrosta + kengät).

Takaisin Backgatelle siirryttiin tosiaan kävellen ja matkalla löytyi kiva ”kauppahalli”, jossa oli myynnissä vihanneksia, kalaa, leivoksia ja myös pari vaatekojuakin oli kait. Matka Backgatella sijaitsevaan pannukakku paikkaan kesti reilut 15 min.

KORIPALLO Keskiviikkona 9.11 oli koripallo matsin vuoro, Incheon Elephants vastaan Seoul SK. Lähdettiin yhdessä koulun takaportilta, mutta oltiin varauduttu huonosti iltapäivän ruuhkaan ja jouduttiin vaihtamaan taksikyyti metroon. Saavuttiin Samsan Gymnasiumille hiukan myöhässä, mutta päästiin heti seuraamaan mielenkiintoista peliä ja todella viihdyttävää yleisön huudattajaa. Meidän paikkojen eteen oli rakennettu tasanne, josta Incheon Elephantsien ”cheerleaderi” johdatti yleisöä kannustushuutoihin ja kertoi välillä hauskoja vitsejä tai jtn. Ihan erilaista meininkiä mitä on Suomessa tottunut 😀 Ja pelien välissä kentälle juoksi muut cheerleaderit esittämään kpop tansseja ja yleisölle oli keksitty pallonheitto kilpailuja ja muuta hauskaa. Vaikka koripallo ei ole se itseä kiinnostava laji, niin pelkästään kaikki se ohjelma mikä sen ympärille on rakennettu teki illasta hauskan!

KIMBAB lViikon viimeinen ISL:n järjestämä tapahtuma oli perjantaina koulun tiloissa, jossa päästiin tekemään kimbabia. Kuvista näkeekin ISL:n tilat, jonne voi mennä tekemään läksyjä tai vaikka osallistumaan vaihtareiden järjestämille kielitunneille.

Kimbab on ns. korealaista sushia, eli merilevän sisälle laitetaan vaikka riisiä, porkkanaa, fishcake luiskia, tonnikalaa majoneesin kanssa, juustoa ja kinkkua. Näiden lisäksi pystyi laittamaan punaista chilitahnaa, joka ei ollut hirveän tulista, mutta toi makua. Rullien tekeminen oli yllättävän helppoa ja vaikka ihan itse sanon, niin ne oli parhaimman makuisia mitä oon koskaan maistanut 😀

Mitäs tänne kuuluu?

Päivät kuluu täällä todella nopeasti, ihan liian nopeasti. Huomaan kuinka pikkuhiljaa ajatukset alkaa kääntymään kaukana häämöttävästä Suomeen paluusta siihen, että koulun päättymiseen on enää vaan 5 viikkoa! Samalla kun kesän kuumat päivät on jäämässä taaksepäin ja puista alkaa tippumaan lehdet ihan niinkuin Suomessakin, niin miettii vaan että jospa lähettäisikin Suomessa oman koulun opettajille viestiä, että vaihto venyykin kesään saakka.. kuulostaa hyvältä! 😀

Elämä koulussa alkaa tuntua sellaiselta, että täällä koulussahan mä olen opiskellut koko ajan. Vaikka kursseja on vähän, eikä koulussa tarvitse käydä kuin se noin 10tuntia viikossa on ryhmäkavereista, vaihtareista ja paikallisista, tullut sellaisia joita moikkataan koulun ulkopuolella ja mennään laulamaan karaokea.

Kaduilla kulkiessa huomaa kuinka uusi elämä täällä uudessa kaupungissa on muuttunut tutuksi. Sillä tavalla, että kadulla kävellessä voi kuunnella rauhassa musiikkia, tuijottaa kännykkää ja samalla puikkelehtia ihmisten ohi ilman että katsetta tarvitsee nostaa – samalla kun varoo autoja ja skoottereita (jotka ajaa mahdollisesti ilman valoja, eikä osaa käyttää tööttiä)!

Enää ei tarvitse ravintolassa miettiä miten että mitäköhän ruokaa sitä tilaisi ruokalistalta, joka ennen näytti aivan siansaksalta. Nyt ruokalistassa näkyy tuttuja sanoja ja lähialueeltä on löytynyt suosikkiravintoloita, joiden omistajoista on tullut tuttuja  ja saattavat moikata ”안녕 미스 빈란드!” (Mitä kuuluu miss Finland?) kun kulkee ravintolan ohi 😀 Ja sama asia on kaupassa käydessä, nuudelipurkit on tullut tutuksi, joka päivä ei tarvitse mennä ulos syömään vaan nyt osaan jopa tehdä tosi hyviä nuudeleita! Tiedän minne ruokakauppaan suuntaan kun pääsen takaisin Suomeen.

Olen aina tiennyt, että haluan vaihtoon mutta aikaisemmin se on jotenkin siirtynyt, tai jäänyt tekemättä kaikkien ongelmien tai muiden esteiden takia. Viime syksynä tajusin, että NYT  voisin viimein lähteä vaihtoon, enkä voisikaan olla tyytyväisempi tähän päätökseen. Joka päivä on sellainen olo että nyt on hyvä enkä tarvitse mitään muuta. Mulla on kaikki mitä voi tarvita ja skypen päästä löytyy kaikki tärkeät ihmiset.

Vaikka vaihtosyksy alkaa loppumaan ja lopputentit lähestymään, nautin tästä ajasta niin paljon kuin mahdollista kaikkien uusien ja Suomesta tulevien tärkeiden ihmisten kanssa! 🙂

Jeju kolmessa päivässä

Kun haluaa päästä näkemään kaunista korealaista luontoa, kannattaa todellakin matkustaa Jejun saarelle aivan Etelä-Korean eteläisimpään päähän. Vanhempani saapuivat tänne Koreaan syyskuun lopussa, mutta Jejulle matkustimme yhdessä vasta lokakuun alkupuolella. Vanhempani olivat jo Suomessa varanneet itselleen lauttamatkan Mokposta Jejuun, mutta itselleni oli helpointa matkustaa lentäen.Varasin lentoliput suht hyvissä ajoin (Gimpo Airport- Jeju Airport), samoin kuin hostellinkin varaamisen. Hostelli oli todella mukava, hiukan keskustan ulkopuolella sijaitseva Hostel Maro. Suosittelen! Lensin Jejuun lauantai aamupäivällä ja takaisin Gimpoon olisin matkustamassa maanantai illalla.

Lauantai Olin etukäteen jo Suomessa katsonut hiukan mitä nähtävää Jejulla olisi, ja vanhempieni kanssa mietittyä päädyimme kiertämään saarta bussilla hiukan ympäriinsä. Pinterestistä löytyi paljon erilaisia vinkkejä, missä kannattaisi käydä ja totesimme että vaihteeksi olisi kiva nähdä luontoa eikä vain kaupunkia. Saari on kooltaan suhteellisen pieni ja bussit kulkevat niin rannikkoa pitkin kuin saaren poikkikin, joten niillä kulkeminen osoittautui helpoimmaksi vaihtoehdoksi.

FHD0044.JPG

Korea on kuuluisa todella hyvästä ruuasta ja varsinkin grilliruuasta, ja Jeju on kuuluisa ”black pork” lihasta, jota oli pakko päästä heti ensimmäisenä maistamaan. Varsinkin kun lauantaina Jejulla pystyi vielä kokemaan taifuunin vaikutukset, satoi kaatamalla melkein koko päivän joten oli mukava istua alas ja syödä todella hyvää ruokaa. Ruoka oli hyvää mutta sitä oli aivan liian paljon, osittain johtuen siitä ettei aina pysty olemaan täysin varma onko ruokalistan annos tarkoitettu yhdelle vai useammalle henkilölle, varsinkin kun kielitaito ei ole vielä ihan niin hyvä 😀

Sunnuntai Lähdimme bussilla kohti Jejun eteläistä rantaa ja siellä sijaitsevaa Cheonjiyeon vesiputousta. Vesiputouksen luokse pääseminen oli yllättävän hankalaa, pystyimme näkemään ja kuulemaan sen muutamaan otteeseen, mutta löysimme reitin sen juurelle vasta reilun tunnin päästä. Ehkä sinne oli selkeät ohjeet ja kyltit, mutta kielimuurin takia emme niitä ymmärtäneet.

Vesiputouksen luona näimme ensimmäistä kertaa näitä kivihahmoja, jotka on tehty aikoinaan suojaamaan ihmisiä ja kyliä. Sen takia hahmoilla on kuulemma kädet nyrkissä ja kasvoilla on tuima ilme.. Kauniin ja lämpimän sään takia vesiputouksen luona oli paljon muitakin ihmisiä, mutta paikka oli silti hieno ja näkemisen arvoinen. Sisäänpääsymaksu oli vain 3000krw (= 2,3 euroa) ja portin luona myytiin käsitöitä sekä herkullisen näköistä streetfoodia.

Melkein yhtä halpaa ruuan kanssa oli myös taksimatka seuraavaan paikkaan, Jeongbang vesiputoukselle. Jeongbang vesiputous sijaitsee aivan meren äärellä, kivisellä rannalla. Sisäänpääsyn (myös 3000krw) jälkeen laskeudutaan portaat, joilta on upeat näkymät merelle ja rannalle. Merellä oli silloin paljon isoja laivoja seisahtuneina, odottamassa pääsyä satamaan.

Tykkäsin Jeongbangin vesiputouksesta enemmän kuin Cheonjiyeonin vesiputouksesta, jotenkin se että pääsi kävelemään rannalle ja paikalla oli vähemmän ihmisiä oli mukavampaa. Ja myös se että vesiputous oli selkeästi isompi! 😀

Sunnuntain viimeinen nähtävyys oli Jusangjeolin kulmikkaista kivistä muodostuva kalliokieleke. Hyppäsimme bussista pois ja kävelimme pienen puiston läpi jonka lopuksi pääsimme kalliokielekkeille. Harmittavasti kallioille ei päässyt kävelemään, vaan niiden päälle oli rakennettu tasanteet, joilta sai hyvin kuvia merestä ja kallioista.

Maanantai Viimeisenä lomapäivänä lähdettiin heti aamulla bussilla kohti Seongsan Ilchulbong (Sunrise Peak), eli itäisellä rannikolla sijaitsevaa vanhaa tulivuoren kraateria. Kiipeäminen portaita pitkin kraaterin laelle kesti reilun tunnin verran, vaikka oli aika tuulista niin hyvin jäi aikaa ottaa valokuvia ja ihastella maisemia, kaupunkia, hiekkarantaa ja luontoa. Kuten muissakin paikoissa joissa olimme käyneet, täälläkin oli suht paljon muitakin ihmisiä retkellä, mutta silti liikkuminen oli sujuvaa eikä ollut ruuhkaa.

Huipulla on näköalatasanne, jonne ihmisten on tapana tulla aamulla aikaisin katsomaan auringon nousua. Varmasti hienon näköistä, kun alle aukeaa kraateri eikä edessä ole mitään muuta kuin meri.

Kraaterin juurella on ”sukeltajanaisten” rakennus. Sukeltajanaiset sukeltavat simpukoita ja muita mereneläviä käyttäen pelkästään vanhanaikaisia sukellusvälineitä. Kun laskeuduttiin mäki alas, niin juuri oli alkamassa sukeltajanaisten sukellusnäytös. Mielenkiintoisen näköistä ja naiset näyttivät saavankin jotain mereneläviä.

Vielä ennen takaisin lentokentälle matkustamista ja asunnolle palaamista pysähdyimme nopeasti yhdellä Jejun lukuisista upeista hiekkarannoista. Kesällä, lämpimällä säällä olisi varmasti mukava pulahtaa uimaan!