Keilaus, koripallo ja kimbab

Tännekin on pikkuhiljaa tulossa syksy. Puiden lehdet on muuttunut väriltään kauniin keltaisiksi ja punaisen erisävyisiksi. Iltaisin aurinko laskee aikaisemmin ja sen myötä usein koulun loppuessa klo 18, on jo aika pimeää. Tämän lisäksi täällä on kylmä, välillä jopa liian kylmä vaikka lämpömittari näyttää vaan +14 astetta ja Suomessa on samalla hetkellä -10 astetta 😀

Näiden kaikkien asioiden takia, enää ei ihan huvita niin paljon lähteä joka päivä Souliin kiertämään vaan mielummin on Backgaten alueella ja keksii siellä tekemistä. Backgate on ravintoloiden, karaokepaikkojen ja kauppojen täyttämä alue heti koulun takana, jonka läpi kuljen joka kerta kun on koulua. Parina viime viikkona onkin ollut onneksi paljon ohjelmaa, ISL:n puolesta ja itse suunniteltua.

KEILAUS  ISL järjesti perjantaina 4.11 retken läheiselle keilausradalle. Paikka oli yllättävän lähellä, joten paluumatka tapahtui kävellen bussin sijaan. Meitä oli keilaamassa kymmenisen vaihtaria ja muutama ISL:n ihmisistä ja saatiin hyvä kisa käyntiin. Siitä on h-i-u-k-a-n aikaa, kun olen itse käynyt keilaamassa, mutta ihan hyvin se meni, muutama täyskaatokin tuli! Yhteensä keilausreissu maksoi 12000krw (sis. kolme kierrosta + kengät).

Takaisin Backgatelle siirryttiin tosiaan kävellen ja matkalla löytyi kiva ”kauppahalli”, jossa oli myynnissä vihanneksia, kalaa, leivoksia ja myös pari vaatekojuakin oli kait. Matka Backgatella sijaitsevaan pannukakku paikkaan kesti reilut 15 min.

KORIPALLO Keskiviikkona 9.11 oli koripallo matsin vuoro, Incheon Elephants vastaan Seoul SK. Lähdettiin yhdessä koulun takaportilta, mutta oltiin varauduttu huonosti iltapäivän ruuhkaan ja jouduttiin vaihtamaan taksikyyti metroon. Saavuttiin Samsan Gymnasiumille hiukan myöhässä, mutta päästiin heti seuraamaan mielenkiintoista peliä ja todella viihdyttävää yleisön huudattajaa. Meidän paikkojen eteen oli rakennettu tasanne, josta Incheon Elephantsien ”cheerleaderi” johdatti yleisöä kannustushuutoihin ja kertoi välillä hauskoja vitsejä tai jtn. Ihan erilaista meininkiä mitä on Suomessa tottunut 😀 Ja pelien välissä kentälle juoksi muut cheerleaderit esittämään kpop tansseja ja yleisölle oli keksitty pallonheitto kilpailuja ja muuta hauskaa. Vaikka koripallo ei ole se itseä kiinnostava laji, niin pelkästään kaikki se ohjelma mikä sen ympärille on rakennettu teki illasta hauskan!

KIMBAB lViikon viimeinen ISL:n järjestämä tapahtuma oli perjantaina koulun tiloissa, jossa päästiin tekemään kimbabia. Kuvista näkeekin ISL:n tilat, jonne voi mennä tekemään läksyjä tai vaikka osallistumaan vaihtareiden järjestämille kielitunneille.

Kimbab on ns. korealaista sushia, eli merilevän sisälle laitetaan vaikka riisiä, porkkanaa, fishcake luiskia, tonnikalaa majoneesin kanssa, juustoa ja kinkkua. Näiden lisäksi pystyi laittamaan punaista chilitahnaa, joka ei ollut hirveän tulista, mutta toi makua. Rullien tekeminen oli yllättävän helppoa ja vaikka ihan itse sanon, niin ne oli parhaimman makuisia mitä oon koskaan maistanut 😀

Mitäs tänne kuuluu?

Päivät kuluu täällä todella nopeasti, ihan liian nopeasti. Huomaan kuinka pikkuhiljaa ajatukset alkaa kääntymään kaukana häämöttävästä Suomeen paluusta siihen, että koulun päättymiseen on enää vaan 5 viikkoa! Samalla kun kesän kuumat päivät on jäämässä taaksepäin ja puista alkaa tippumaan lehdet ihan niinkuin Suomessakin, niin miettii vaan että jospa lähettäisikin Suomessa oman koulun opettajille viestiä, että vaihto venyykin kesään saakka.. kuulostaa hyvältä! 😀

Elämä koulussa alkaa tuntua sellaiselta, että täällä koulussahan mä olen opiskellut koko ajan. Vaikka kursseja on vähän, eikä koulussa tarvitse käydä kuin se noin 10tuntia viikossa on ryhmäkavereista, vaihtareista ja paikallisista, tullut sellaisia joita moikkataan koulun ulkopuolella ja mennään laulamaan karaokea.

Kaduilla kulkiessa huomaa kuinka uusi elämä täällä uudessa kaupungissa on muuttunut tutuksi. Sillä tavalla, että kadulla kävellessä voi kuunnella rauhassa musiikkia, tuijottaa kännykkää ja samalla puikkelehtia ihmisten ohi ilman että katsetta tarvitsee nostaa – samalla kun varoo autoja ja skoottereita (jotka ajaa mahdollisesti ilman valoja, eikä osaa käyttää tööttiä)!

Enää ei tarvitse ravintolassa miettiä miten että mitäköhän ruokaa sitä tilaisi ruokalistalta, joka ennen näytti aivan siansaksalta. Nyt ruokalistassa näkyy tuttuja sanoja ja lähialueeltä on löytynyt suosikkiravintoloita, joiden omistajoista on tullut tuttuja  ja saattavat moikata ”안녕 미스 빈란드!” (Mitä kuuluu miss Finland?) kun kulkee ravintolan ohi 😀 Ja sama asia on kaupassa käydessä, nuudelipurkit on tullut tutuksi, joka päivä ei tarvitse mennä ulos syömään vaan nyt osaan jopa tehdä tosi hyviä nuudeleita! Tiedän minne ruokakauppaan suuntaan kun pääsen takaisin Suomeen.

Olen aina tiennyt, että haluan vaihtoon mutta aikaisemmin se on jotenkin siirtynyt, tai jäänyt tekemättä kaikkien ongelmien tai muiden esteiden takia. Viime syksynä tajusin, että NYT  voisin viimein lähteä vaihtoon, enkä voisikaan olla tyytyväisempi tähän päätökseen. Joka päivä on sellainen olo että nyt on hyvä enkä tarvitse mitään muuta. Mulla on kaikki mitä voi tarvita ja skypen päästä löytyy kaikki tärkeät ihmiset.

Vaikka vaihtosyksy alkaa loppumaan ja lopputentit lähestymään, nautin tästä ajasta niin paljon kuin mahdollista kaikkien uusien ja Suomesta tulevien tärkeiden ihmisten kanssa! 🙂

Puolessa välissä syksyä

안녕! Hirveästi on aikaa ehtinyt kulumaan siitä, kun viimeksi päivitin tänne kuulumisia. On vaan ollut niin paljon kaikkea ohjelmaa, ettei ole kerennyt, jaksanut, muistanut kirjoittaa.. Laskeskelin päiviä ja huomasin, että siitä on jo huimat 52 päivää kun lentokone laskeutui Incheonin lentokentälle! Ehkäpä nyt olisi hyvä aika siis avata enemmän kuulumisia koulussa opiskelemisesta ja kaikesta siitä, mitä siihen liittyy.

Ennen Koreaan saapumista sain paljon sähköposteja, joissa kerrottiin todella kattavasti minkälaisia kursseja täällä Inha Universityssä olisi tarjolla, mutta painotettiin myös että kurssit saattavat muuttua ja kaikki on varmempaa sitten kun päästään Koreaan.

Saavuin Koreaan 22.8 ja kursseille ilmoittautumisen ajankohta oli 23-24.8, jonka jälkeen olisi vielä yhtenä päivänä mahdollista ilmoittautua kursseille. Vaihtarina kursseille ilmoittautuminen ja niiden pois jättäminen on paljon helpompaa, kuin varsinaisilla opiskelijoilla, usein kaikki tilanteet selviää ihan vaan kysymällä ja kertomalla tilanteesta. Itsekin  unohdin tiputtaa yhden väärän Korean kielen kurssin pois ”course withdrawl” päivinä, mutta koulun kansainvälisen keskuksen henkilökunta välitti opettajalla viestin siitä etten osallistukaan kyseiselle kurssille.

Kursseja mulla on nyt vain kolme, eli opiskelen Korean alkeita, markkinoinnin perusteita ja organisaatiokäyttäytymistä (?). Kaikki kurssit on englanninkielisiä ja opiskelijat on sekä vaihtareita, että varsinaisia opiskelijoita (poikkeuksena tietty Korean kielen kurssi). Kurssien opetustyyli vaihtelee paljon professoreista, mutta kaikilla kursseilla on pakko osallistua tietty määrä tai sitten tippuu kurssilta pois. Useimmiten tuntien alussa on nimenhuuto tai merkataan paperiin allekirjoitus jos on paikalla.

Usein vaihtarien etunimi on tallennettu koulun järjestelmään, mutta jostain kumman syystä todella monen pohjois-eurooppalaisen nimenä on sukunimi.. jep, se on aiheuttanut proffille hiukan vaikeuksia. Oma sukunimi on eurooppalaisistakin hankala lausua saati sitten korealaisista, mutta silti Korean kielen proffa koittaa aina kutsua mua sukunimellä, vaikka olen kertonut että etunimi saattaisi olla hieman helpompi 😀 Muilla kursseilla mua kutsutaankin ihan Heidiksi, englantilaisittain lausuttunua kylläkin.

Oppitunnit on sisällöltään aika samanlaisia kuin Suomessakin on ollut, aluksi nimenhuuto sitten opettaja käsittelee tunnin aiheen ja lopuksi mahdollisten tehtävien jakaminen. Ainut ehkä selkeä ero on se, että koska korealaisista opiskelijoista vain koulumenestyksen mukaan ”parhaimmat” saavat apurahaa (opiskelu Inhassa maksaa kait noin 4000-6000€/vuosi – en todellakaan ole varma), niin opiskelijat osallistuvat selkeästi enemmän tunneilla. Aktiivisuudesta saa joillakin kursseilla ns plussapisteitä, jotka vaikuttavat loppuarvosanaan joka sitten pitkällä tähtäimellä vaikuttaa apurahan saamiseen. Joten tunneilla oikeasti on keskustelua ja opiskelijat kuuntelevat, eivätkä vain räplää puhelimiaan 😀

Tunnit kestävät aina 1,5tuntia ja seuraavalle tunnille siirtymiseen on varattu 15minuuttia, usein kuitenkin opiskelijat saapuvat luokkaan jo reilusti etukäteen. Joillakin kursseilla on opiskelijasihteeri, joka käynnistää laitteet ja jakaa materiaalit ennen opettajan saapumista.

Englannin kieliset kurssit (ne joille vaihtarit ja osa korealaisista osallistuvat) ovat selkeästi Korean kielisiä kursseja helpompia. Vaikka näilläkin kursseilla on kotitehtäviä, niin Korean kielisillä kursseilla on hyvin mahdollista tehdä uusi raportti joka ikiselle tunnille, uusi presentaatio joka viikko jne. Usein korealaiset opiskelijat istuvatkin ensin pitkään tunneilla (aamu 9-20:00) jonka jälkeen siirtyvät kirjastoon tai kahviloihin opiskelemaan ja viikonloput menevät myös opiskellessa.

Juuri nyt on meneillään midterm testit, jolloin muutaman viikon aikana pidetään kaikkien kurssien testit. Itsellä on vain markkinoinnin testi, joten olen lukenut siihen. Mutta korealaisilla saattaa olla tosiaan se 7-9 testiä kahden viikon aikana. Korealainen tapa päntätä tentteihin on aivan hullu, koulun jälkeen luetaan ja päntätään klo 5 aamuyöstä, nukutaan 3h ja klo 9 koululle kurssille, jonka jälkeen sitten taas luetaan. Repuissa kannetaan koulukirjoja, koska jos kirjastossa opiskeleekin niin kauan että klo on jo yli 12 yöllä jolloin ei enää pääse dormitoryyn nukkumaan, opiskelijat siirtyvät kahviloihin, ravintoloihin jne opiskelemaan kunnes aamulla klo 5 pääsevät dormitoryyn nukkumaan muutamaksi tunniksi.. aivan järjetöntä 😀

Onneksi kaikki on ohi parissa viikossa, jonka jälkeen seuraavat tentit (jos pistokokeita ei lasketa) järjestetään aivan lukuvuoden lopussa! 🙂

Ensimmäinen viikko takana

Ensimmäisenä työnä kun saavuttiin Koreaan, meidän piti ilmoittautua kursseille. Paikalliset opiskelijat olivat pystyneet ilmoittautumaan jo aikaisemmin kesällä, joten aikamoni kurssi oli täynnä mutta se ei onneksi haitannut minua. Mahduin melkein kaikille niille kursseille, joista olin kiinnostunut ja olimme saaneet ohjeet, että jos emme mahdu kurssille niin meidän tulisi osallistua sen kurssin ensimmäiselle tunnille ja pyytää professoria lisäämään meidät kurssille. Valitsin itselleni neljä kurssia, joista yksi on Korean kielen alkeet.

Viime viikon maanantai oli ensimmäinen koulupäivä. Onnistuin valitsemaan kurssit niin hyvin, että tunnit ovat painottuneet alkuviikkoon ja iltapäiviin Korean kielen tuntien ollen ainoita poikkeuksia. Kurssit jotka valitsin ovat:

  • Principles of Marketing
  • Organizational Behaviour
  • Strategic Management
  • Basic Korean

Kurssien professorit ovat todella osaavia ja poikkeusta lukuunottamatta kurssit ovat myös todella mielenkiintoisia. Näistä omaksi suosikseni on noussut Organizational Behaviour. Kyseessä on kurssi, jossa tutkitaan yritysten, ihmisten ja ympäristön vuorovaikutukseen ja kuinka kaikki vaikuttavat toisiinsa. Hiukan ympäripyöreän kuuloista, mutta todella mielenkiintoista! 😀

Kaikki kurssit ovat olleet englanninkielisiä, ja opiskelijat eivät ole olleet pelkästään vaihto-opiskelijoita (paikallisia on enemmän kuin ulkomaalaisia), joten on päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin todella helposti. Vaikka kaikilla ei ole Englannin kieli ihan hallussa, niin kaikki haluavat auttaa ja ovat kiinnostuneita siitä mistä on tullut ja miten on viihtynyt 🙂

Perjantaina ISL (International Student Lounge) järjesti Welcome Partyn koululla, jossa oli ohjelmana paljon erilaisia korealaisia hauskoja kilpailuja. Viimeistään siellä pääsi tutustumaan suureen osaan vaihtareista ja ”buddyihin” eli tuutoreihin. Vaihtareita on lähemmäs 100, joista esimerkiksi Suomesta on vain alle 10 mutta esimerkiksi ranskalaisia vaihtareita taitaa olla 40. Kiinalaisia on myös yhtä iso määrä. Oli todella kiva nähdä muita vaihtareita, ja kuulla mitä kaikkea koululla on tarjottavaa. Buddyt yrittivät jopa huijata, että läheisen lammen ankat olisi rakentanut jotkut insinööriopiskelijat monta vuotta sitten 😀

Ei ihan kuitenkaan. Selvisi kuitenkin, että lammessa asuu ankkojen lisäksi kilpikonnia, koulurakennuksia on yli 20 ja että erään rakennuksen takapihalla tosiaan on aito oikean kokoinen matkustajalentokone. Eli helppo paikka eksyä ja löytää jotain outoa 😀